Viimeaikoina mietinnässä olleita asioita:

1. Avioliitto, avioliiton merkitys, sinkkuus, jokin muu sana sinkulle ? kun sinkku on tyytyväinen oloonsa eikä sillä ole irtosuhteita eikä haku päällä mutta ei ole vannoutunut ikisinkuksikaan siltä varalta että sattuu tapaamaan niin kivan ja sopivan tyypin että sen takia on halukas luopumaan sinkkuudesta. Sanat vapaa ja yksineläjä eivät käy koska vapaa kuulostaa parisuhdetta hakevalta ja yksineläjä en ole koska en elä yksin vaikkakaan en elä parisuhteessa kun Jäänlannissa asun talossa jossa asuu Farmeri ja vaihtelevasti muita ihmisiä ja nytkin kesää olen hengannut Siskosen ja tai vanhusteni luona. Itsellinen? Yksinäinen? Perheetön? Äh! Sinkku on sittenkin paras sana paremman puutteessa.

2.  Sähköposti Farmerille. Rumasti puhuminen, nimittely, puhumisen kieltäminen toisilta ei käy vaikka muuten olisikin enimmäkseen kiva.  Minun piti saada tietää että haluaa yrittää tehdä näiden asioiden suhteen omalta osaltaan parhaansa. Ensi talvi näyttää.

3. Kuolema, arkun valmistaminen itse, omaisuudesta ja hautaamisjärjestelyistä etukäteen määräminen. Tässä ei ole kyse toiveesta kuolla. Elämän iloa ja halua on kyllä mutta se vain on mietityttänyt koska kuolema voi tulla ja kyllä tuleekin eikä voi tietää milloin. 

4. Luku 40. Mitä se muutti? Ei paljonkaan. Keski-iän kriisittömyys. No, sen että tuli kutsu rintasyöpäseulontaan, se kai sitten on nyt mahdollisempaa kuin ennen 40. Johonkii kohtusyövän seulontoihin on tullut kutsuja jo monia vuosia ja tämä on aina jättänyt menemättä. Ajatellen että jospa sitä nyt ei mulla olis eikä tulis?

5.  Rahat. Ne näytti uhkaavasti loppuvan. Tartti tehrä jottai. Kattelin työvaihtoehtoja. Laitin muutaman hakemuksen jossa tarjouduin töihin elokuun aikana.  Töitä sainkin. Piti siis luopua lomailusta. Viikon lypsänyt Savossa, kulkenut töihin Siskoksen luota. Ennestään tuntematon paikka mulle. Kahden veljeksen maatalousyhtymä ja veljekset tykkää nyt että joku muu lypsää niin saavat olla enempi pellolla.

6. Ois musta voinut jotain muutakin tulla. Elämä ois voinut mennä monella tavalla toisinkin. Mutta minä oon tykännyt lehmistä ja lypsäjä minusta tuli. Sain lapsuudessa ja nuoruudessa olla maatilan töissä mukana ja arvostettuna ja sillä on ollut vaikutus.      Siskon mies huomauttelee lehmän hajusta.

On tää Saapaska täälä mutta ei muka kerkeä kirjoittaa ja sittenku kerkeäis ni ei ajatus kulje päästä sormiin asti. Täytin 40. Kävin viikon keikan Jäänlannissa. Nyt hengaan Siskoksen luona Savossa. Oon ipanoitten kanssa kun kerta joudan olemaan. Lapset maalanneet vesiväreillä nii minäkii innostuin. Nuo on siis pensselillä tehty paitsi pikkusen ihan etusormenpäälläkin kun on vaan 1 pensseli ja jouduin sen luovuttamaan ipanalle kesken oman tekeleeni.

Aihe 1: Mihin rahaa on mennyt

Sitä nimittäin on nyt mennyt ja tulee tässä vielä menemään. 

    Kattopellit. Tilattu. Noin 2000€. Ne tulee havusmökin katolle. Maksettavaa tulee vielä puutavara ja työpalkka rakennusmiehelle. Onnekseni Taatto ja Lauri-enokin rakentavat ja ovat rakennusmiehen apuna. Siinä heitä 3 verkkaista eläkeukkoa.

    Hampaat. 3 käyntiä hammaslääkärillä. On paikattu muutama ja kangettu 1 visuri pois. Noin 900€. Oonko mä nyt 900€ arvokkaampi?  Kuulema pitäis ainakin 1 visuri vielä poistaa. Nelikymppisten iloja? Ei jouda nyt mutta jatketaan kun joudetaan. Hyvin ne tekee ja tärkeää saada kalusto kuntoon, reilusti 10 vuotta edellisestä hammaslääkärikäynnistä.

    Majaska. Se on lempinimi retki/pakettiauto Ford Transitille. Ajoin sen talvisäilöstä korjaamolle ja siellä se on ollut 2-3 viikkoa? Tulee maksamaan varmasti monia satasia, toivottavasti alle tonnin.

    Lentoliput. Jäänlanti-Suomi-Jäänlanti-Alaska-Jäänlanti. Noin 940€. Vielä hankkimatta toinen Jäänlanti-Suomi-Jäänlanti lippu elo-syyskuulle.

    Polttoaine. Sitä menee kun autoilee Savo-Keskinen Suomi väliä ja Liepes-Havunen väliä. €?.

    Ruoka. Saan kuulua sekä Tsiskon että vanhempieni ruokakuntaan. Käydä kaapilla ja istua pöytään. Kauppavuoroja ei ole määritelty mutta välillä molemmissa paikoissa käyn täydennystä hakemassa minäkin. €?

    Alko. Kävin alkossa ekan kerran. Ostin useita pulloja eri makuja alkoholittomien juomien hyllystä. 0,0%. Ne on lähestyviä nelikymppisiä varten. Halusin juhlajuomia vaikka Äippä kyllä yritti että "ettei nuoremmat oppis käymään alkossa niin eiks ihan mehu kävis, vaikka laimennettava". En ole varma ketä tarkoitti nuoremmilla? Saapas nähdä kun maistetaan että onko ne juhlajuomat edes mehuja parempia maultaan. Noin 40€.

     Kirjat. Noin 100€. Marja Mattlarin nuottikirja ja pari CD:tä. Presidenttimme "Vuoteni, Elämäni". Oli pettymys liiallisen ruman kielenkäytön ja paljon alkoholi painotteisen juttuilun. Oli hauskaakin seassa. Äippäkin luki. Ilmoitti olevansa järkyttynyt ja sanoi että presidentti tuntuisi tarvitsevan sairasloman. Tsisko epäili hälle muutamia kohtia luettuani että ei taida olla oikeasti presidentin kirjoittama. Ai jaa, en mä sitten tiedä. Ja sitten yksi haukion runokirja. Ihan mielellään sen luki.

     Apteekki. Noin 40 €. Punkin poistajia ja yks mimmien jutska.

Tässä taitaa vielä rahan loppumisen myötä rahan käyttö loppua ennen kuin syksyllä palaan töihin...

Aihe 2: Uskikset A ja B

Olen kasvanut A-uskis kodissa. En tiedä olisinko uskis muuten ollenkaan. Pidän siitä oppimaani hyvänä ja oikeana. En pidä kiihkoilusta enkä hihhuloinnista. Haluaisin olla maltillinen uskis mutta taidan olla vaan passiivinen. Uskon Jumalan olemassa oloon ja Raamattuun Hänen sananaan. Se on perusoletus niin kuin jollain toisella se että Häntä ei ole ja Raamattu hölynpölyä. Ajattelen Raamatun olevan paikoin käsittämätön ja väärin ymmärretty. Enkä koe olevani siihen kovinkaan hyvin perehtynyt. Kirkossa käynnit harvassa viimeaikoina. Moni muu asia kiinnostaa. Henkevät eivät ole koko ajan päällimmäisenä vaan se perusoletus taustalla.

Haluaisin tietää mitä tehdä vai tehdäkö mitään tämän uskomiseni kanssa. En halua olla uskonnollinen. Haluan uskoa niin että se toimii tavallisessa arjessa.

Tapasin joku vuosi sitten ensikertaa livenä B-uskiksen. Kiinnostuin. Pian netissä löytyi toinen B-uskis jolta olen paljon monenlaista kysellyt. Kutsun häntä veljekseni. Nettiveli. Veli jota minulla ei muuten ole. Mutta niin ne B-uskikset ei ole kristittyjä, ne uskoo että kaikkien suurten uskontojen sanoma on sama kehotus ihmisten väliseen ystävällisyyteen ja hyvään kohteluun ja se sanoma on samalta Jumalalta. Huomenna olen uteliaana lähdössä B-uskisten leirille!

Kirjoittelemisiin seuraavan kerran sitten joskus kun oon täyttäny 40!

Tädenä siskon lapsille pääsee osaksi lasten ja lapsiperheen meininkiä, aikamoista, niiden kanssa päivittäin riemastuttaa ja raivostuttaa.

4v Tintti on innokas mukaani lenkittämään koiraa, jaksaa ja haluaa mennä huonompaakin tietä ja ihan metsääkin, riemastuu jokaisesta perhosesta, puhaltaa puhalluskukat, nyppii päivänkakkarat,  suuttuu ja polkee jalkaa jos ymmärrän väärin puheen josta puuttuu ärrät ässät ja ällät, nähtiin kurki ja pyy(?) ja sen pyyn(?)  poikaset

Vietiin Tsiskon kanssa pesue kodalle soisen metsälammen rantaan, tehtiin tulet ja kärytettiin makkarat, pojat innostuivat uittamaan päätään lammessa, se onnistui siten että makasivat laiturilla ja pidin niitä jaloista kiinni, Tintti haahuili metsän aluskasvustossa kukkia nyppien, 9v koiruus kävi lammessa uimassa pariin kertaan ja sai hepulin joka saa sen juoksemaan sekopäisesti ympäri, lapset nauroivat ja sanoivat että se on ilohepuli

Lasten kesäloma loppui, minä täden ominaisuudessa kyytimään lapsia päiväkotiin kun niiden vanhemmat töihin ja työhaastatteluun. 6v Taku oli nopeimmin hereillä ja vaatteissaan ja hymy naamallaan, 6v Tikua sai hieman herätellä ennen kuin hymy ja vaatteet löytyivät ja 4v Tintti oisi halunnut nukkua ja ilmoitti ettei halua päiväkotiin, sille ilmoitin että sinne kuitenkin mennään, Tintiltä ei hymyä prosessin aikana irronnut, se oli puettava vastustelusta huolimatta ja päiväkodilla työnnettävä edellä käytävää pitkin ruokalaan Tsiskon ohjeen mukaisesti. Pojat vilkuttivat heipat kun jätin, Tintti ei katsonut sitäkään muodollisuutta tarpeelliseksi. 

Lasten hoidossa ollessa menin hommiin Kaahasen isännälle. Ajettiin vanhaa heinää pois kuivurista että saadaan sinne uudet heinät kuivumaan.

Tsis oli kehottanut tekemään lapsille ruuaksi tortillaa mutta ostin valmispitsan kun ne ois joutuneet muuten oottamaan ruokaa kestämättömän kauan, ehkä huomenna teen tortillaa jos pääsen heinän lastauksesta niin että kerkiän sitä tehdä, syötyämme pesue päätyi rantaan savuavalle heinäkasalle, Kaahanen laittanut sen ajamamme vanhan heinän tuleen, annoin heitin heitellä siihen kuormasta välille tippuneita tukkoja ja kiljahdella muka kauhusta, Tiku ilmoitti lähtevänsä jo kotiin ja nopeana poikana oli jo kaukana kun huutelin perään että ei sitten avaa telkkaria eikä tablettia ja mitä aikoo siellä kotona tehdä? Tiku huusi takaisin että ei ole vielä päättänyt, meidän muiden pihatielle tullessa näytti Tiku olevan sotaan lähdössä,  kypärämyssy päässä ja sen päällä lippis ja käsissä pitkä keppi, hän kävikin taisteluun tien reunan pikkupuita vastaan, sanoin että ok kunhan katsoo ettei vahingossa eikä tahallaan osu kepillään koiraan eikä sisaruksiin, Tintti ja Taku ajelivat pihatietä edestakaisin pyörillään, Taku oli törmäävinään Tinttiin ja Tintti siitä suuttui ja lähti tielle, huusin pysähtymään mutta ei pysähtynyt, eikun juoksemaan sitä kiinni, naapurin tätikin jo oli paikalla katsomassa että kuinka tuossa käy, kiinni saatuani pidin Tintille pahan papatuksen, Tintin alahuuli väpätti, pihassa se lupasi ettei enää silleen lähde ja annoin sille halin ja pusun, pojat halusivat että ollaan halihippaa, sitten iltapalalle ja sen jälkeen hammaspesulle määräsin, ilmoittivat etteivät halua hammaspesulle ja minä puolestani ilmoitin että en kysynytkään että haluavatko vaan että kyseessä oli määräys, nyt ne nukkuu, heille ensin piti kirjaa ääneen lukea  ja lauluja laulaa ja peitellä  ja hyvää yötä sanoa

Noin eilen ja tänään tälleen. Turhaannuin lasten tablettipelaamiseen kun sen takia jää leikit leikkimättä ja touhut touhuamatta, en halua mikään peliluolan pyörittäjä olla vaan pyrin poistumaan paikalta kun pelien äänetkin itseäni häiritsevät, vanhempin pelaamisen sallimisellehan en mitään voi, yksin lasten kanssa ollessani ovat pelikoneet saaneet loistaa paitsiossa, lapset tietävät jo eikä niillä ole ongelmia ollut keksiä tekemistä, no Taku kyllä joskus marisee että mitä tekisi, käytänhän itsekin aikaa koneella, nytkin tätä kirjoitan, pelaaminenkin varmaan ok kunhan se ei ole koko elämä ja jos pelaamisen pystyy keskeyttämään ilman raivokohtauksia, vanhempien mentyä lähdimme Kaahaseen, minä ja Kaahanen kahdella traktorilla hakemaan kuormalavakuormaa, Tiku lähti mukaan, oli välillä ukin kyydissä, välillä minun, Taku ja koiruus jäivät Kaahasen Nitan hoiviin, Tsisko oli Nitan luo lähettänyt myös Tintin sen puheterapian jälkeen kun olin ihan unohtanut että minunhan piti olla sitä ottamassa kun Tsisko taas lähtee, Nita tarjosi meille kaikille ruokaakin, tosin Tintille kelpasi vain yksi pikkutomaatti ja Tikun peruna upposi Tikuun kovin vastahakoisesti, sitten paimensin pesueen pellon poikki omaan kotiinsa kun alkoi pojilla leikki käydä sen verran rajuksi että toisten talo ja omaisuus vaarassa, kotona käytiin hippasille josta koiruus sai hepulin ja puraisi kaksi jalkapalloa puhki, heiteltiin sille puhjennutta palloa kunnes väsyi, yksi pallo jäi ehjäksikin sillä kopiteltiin ja potkittiin koiruuden maatessa ojassa viilentymässä, seuraavaksi leikittiin Taakun peltoautoissa, kaikille riitti autot, mutta päädyttiin pian kuitenkin samaan autoon kaikki, myös koiruus, sitten tuli Taakku kotiin ja muistutti että oli ne urheilukisat, Tiku niihin oli ilmoittautunut, nekin olin unohtanut, ampaistiin Tikun kanssa micralla matkaan, Taakulle jäi loput, niin mullahan on vielä tosiaan yksi micra, oli kerran aika jolloin niitä oli yhtäaikaa omistuksessa kolme, kolmessa eri maassa, Suomen lisäksi Briteissä ja Jäänlannissa, jos oisin rikas saattaisin kunnostuttaa micra-autoja ja pitää niitä rivistön pihassa eri värisiä, söpö auto, mutta kuiteskii siis Tikun kanssa kisoihin, myöhästyttiin pojat 6v 40 metrin juoksusta, mutta Tiku kyllä juoksi katsomossa ees taas ihan muuten vaan odotellessa lapset 6v pituushyppyä, tarjoilin sille vettä kun meni ohi, itse olin pitkälläni penkillä kun selkää on taas äkääntynyt varmaan Kaahasen hommissa, jännitti katsoa pojan suoritusta, ohjeita ei näyttänyt kuuntelevan, harjoitushypylle juostessaan vilkutteli mulle, antoivat sille siinä vielä jonkun tarkennuksen ponnistuskohdasta, varsinaiset 3 kilpailuhyppyä menivät hyvin, eli juoksi vauhdit eikä vilkutellut ja ponnisti suunnilleen siitä mistä oli tarkoituskin ja hyppy oli hyvän näköinen, varsinkin keskimmänen hyppy oli hieno, multa pääsi ääneen että vau ja huusin sille että hyvä oli Tiku, kaikki sai mitalit, hypyt myös mitattiin, ylpeänä tädenä olin kuulevinani että taisi Tikun keskimmänen hyppy 224cm kärkisijoille jäädä, kotona Tsiskolla oli hyvä uutinen, oli saanut työn, onnittelin vilpittömän iloisena sillä nykyisessä työssä on hyvä idea ihmisten auttamiseksi mutta tuntien laskeminen pilaa sen sekä työntekijän että asiakkaiden kannalta, huonosti tai ei juuri mitenkään johdettua, uudessa työssä säännöllinen työaika ja siskolle kiinnostava ala, iltatoimille lapsia patistellessamme kävi niinkin että löin nyrkin pöytään ja ärjäisin, se oli Tikulle kun rumasti puhui äidilleen, tilanne oli nopeasti ohi, Tiku asettui eikä jäänyt minullekaan pitkäksi aikaa kaunaa kantamaan, lasten jäätyä sänkyihinsä koitettiin tehdä suunnitelmaa, saada hoito- ja työaikojen sekamelskaan myös yhdessäoloaikaa, päästä metsäpolulle lasten kanssa ja ois kiva kun ilman lapsiakin Tsiskon kanssa kahdestaan pääsisi ja mun nelikymppiset lähestyy, jospa päästäis mun Havusmökille yhdeksi illaksi tyttöporukalla, jospa H-serkku ja Canth pääsisivät myös

Nyt on taas uusi tänään, sain lapset hyvillä mielin ja ajoissa hoitoon, Tintin sai sängystä sillä että kysyin lähtisikö antamaan koiralle ruokaa ja Takun sillä että tulisiko antamaan sille puruluun, Tikun jouduin laittamaan ulos pissille kun toisella pöntöllä istui Tintti ja suihkuhuoneen oli varannut Tsis. Otan tässä nyt hetken rennosti hiljaisessa talossa vain koira ja minä lähden sitten katsomaan voinko Kaahasta auttaa, tarkoitus paalata heinää pikkupaaleihin

Minun lähimpiä ja rakkaimpia ihmisiä ovat Taatto ja Äippä sekä T-sisko ja T-siskon pesue. P-veli eli Peeveli siihen ei kuulu. En siedä. Nyt ei enää tarvitse, on mahdollista välttää lähes kaikki tekemisissä olo. Lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa tuli Peevelin taholta ilkeilyä ja häiriköintiä riittävästi, toki on itsestänikin varmasti vastusta ollut, sen jälkeen Peevelin on voinut valita elämästään lähes pois olemalla olematta tekemisissä ja tekemällä sen myös lähimmille selväksi. 

Tosin, Äippähän ei tätä ole halunnut ymmärtää, koska Peeveli on oma poika mahtava upea vaikka mitä tekisi ja kaikkien muidenkin olisi Peeveliä ihailtava ja tuettava ja pelastettava ja uskottava hyvää ja oltava sille kiva, siis vaikka Peeveli mitä tekisi. Eikä Peevelin ei niin mahtavan upeista tempauksista saa puhua, pitää olla niin kuin niitä ei olisi ollutkaan ja aina vaan uskoa että kyllä se on mahtava upea tyyppi oikeasti, siis vaikka mitä tekisi. Tästä on seurannut hiertymää väleille Äippään. Tuskinpa Äippä muussa tapauksessa kannustaisi ja suosittelisi tyttärilleen pitämään yhteyttä arvaamattoman, piittaamattoman, väkivallalla uhkailevan, omaisuutta tuhoavan, alkoholin ym aineiden väärinkäyttäjän, hoitoa vastaanottamattoman mielenterveyongelmaisen kanssa mutta kun oma poika mahtava upea. Ai niin, ei siitä saanut puhua.

Tähän kohtaan sopii Kuvatuksen lausuma että päihteet ei ole tehneet ketään onnelliseksi. Uskon ja olen erittäin samaa mieltä. Onnettomaksi ne on kyllä tehneet monia. Ehkä jotkut pystyy niitä käyttämään ilman onnettomuuttakin, ehkä. Sanon sillä perusteella vaan mitä olen nähnyt. Omaa kokemusta kännäämisestä tai mömmöilystä ei minulla ole. En ole ollut koskaan juovuksissa, olen minä joitakin kertoja alkopitoisia juomia maistellut teelusikalla. En siis tiedä kuinka onnellista se juovuksissa olo sitten onkaan. Toisaalta ei ole ollut myöskään krapuloita. Olen halunnut kokea tämän yhden elämän selvin päin.

Mutta se Peeveli! Oli sotkenut mun piirustuksen! Piirustus oli Taatolla ja Äipällä niiden kotona seinällä! Ollut monta vuotta! Nyt ei ollut! Taatto vienyt sen minun omaan mökkiin Havuseen ja laittanut seinälle sielä! Minun mielestä huonoon paikkaan! Parempaan paikkaan siirtäessä huomasin että sille on käynyt jotain!  Sen päälle oli permanenttitussilla töherretty että perse! Taatto oli tehnyt parhaansa korjatakseen piirustuksen entiselleen! Piirustus käsissäni ihmettelin, naurahdinkin ja sitten suutuin! Haukuin Peevelin muun muassa hyödyttömäksi tuholaiseksi! Taattokin sai haukuista osansa! Eihän Peevelin tekonen Taaton syytä ollut, mutta suututti tekosen peittely! Mökötettiin muutama tunti! Suututtaa vieläkin mutta myöskin jo taas meinaa hieman naurattaakin koska tässä melkein 40v on kiukkuinen siksi kun sen 37v veli on sotkenut sen piirustuksen! Siis ikä melkein 40 eikä 4!

Peevelin kanssa ei kannata olla tekemisissä mutta itse hän joutuu itsensä kanssa olemaan ja joutuu siitä eniten itse kärsimään. Eikä kannata enempää Peevelistä. 

Se piirustus on tehty osin puuväreillä, osin vesiväreillä sekä tussilla. Tekovuotta ei ole merkitty mutta jotain 20 vuotta sitten? Siinä on lehmä ja lehmän selässä tyttö ja taustalla muutama muu lehmä. Muistaakseni olen siitä digikameralla ottanut valokuvan. Aijon etsiä sitä muistikorteilta ja jos löytyy teettää suurennoksen. Sotketun laitoin piiloon arkistoon. Suurennoksen laittaisin Havusmökin seinään.

Juhannus Savossa. Tässä lähivuosina vietettynä useampikin juhannus Savossa. Käytiin tuossa naapurissa kokolla. Porukkaa oli 18 ihmistä ja koiria 2. Lettuja, tikanheittoa, painia, piilosta, juttelua, laulua. Kuulun siihen porukkaan. Tykkään kun saan kuulua. Olenhan yksin viihtyvä seurasta pitävä sinkku. Tähän porukkaan kuulun monella tavalla. Noin 18 vuotta sitten talon isäntä keksi pyytää lomittamaan vaikka kaukana asuin ja olin töissä. Vastustelin pitkän matkan ja työni takia mutta sai manguttua. Etsi häipänneen emännän tilalle uutta ja piti päästä emäntäkokelaiden kanssa lomille. Ajoin sen noin 200 km viikonlopuksi lypsämään. Muutama vuosi myöhemmin uusi emäntä oli valikoitunut ja pyysivät jälleen lomittamaan. Sillä kertaa se oli minulle pelastus koska silloin olin kipeästi työtä vailla ja sain jäädä joksikin aikaa taloon. Pidin uudesta emännästä. Talossa oli myös suunilleen ikäiseni poika joka puhui mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan ja josta päättelin että tuossa on epäsosiaalisin tapaamani tyyppi. Isäntä kuulema oli puhunut että ottaa minusta miniän! Olihan mulla kerran poikaystäväni Nro3 mukanakin yhden pääsiäsen tienoon. Töistä tykkäsin mutta palkan maksu oli pihiä ja ärsyynnyin erityisesti siitä että isäntä käsitti heikosti että ihmisellä saattaa olla muutakin elämää muualla ja että sen täytyisi päästä lähtemään silloin kun on sovittu eikä useita tunteja myöhemmin. Viimeistä palkkaa joutui odottamaan, kyselinkin sitä puhelimitse mutta ei kuulema ollut millä maksaa. Meni vuosia. Eipä oisi voinut arvata sitä mitä tapahtui... 7 vuotta sitten oli häät. Se epäsosiaalisin talon poika ja T-siskoni menivät naimisiin! Ja Isäntä maksoi mulle mun palkan ihan rahana käteen! On täytynyt muuttaa käsitystä, siskon mies Taakku onkin usein ihan hauska tyyppi. Lehmiä ei ole enää mutta niitä on kiva emännän kanssa muistella. Taakku ja T-sisko asuvat nyt Haapalehtoa, itsetekemäänsä taloa muutaman sadan metrin päässä Kaahasesta.

Taakku kurkki jo ovella kun tultiin pihaan vähän myöhemmin Kaahasesta laalamasta T-siskon kanssa että "Tulleehan ne akat sieltä" ja pojat Taku ja Tiku 6v samoin jo ovelta ennen kuin sisälle päästiin huusivat innoissaan että " Hei täälä heiluu 2 hammasta!!!"