maanantai, 11. kesäkuu 2018

Viimeinen kuukausi alle nelikymppisenä

Suutuin Farmeriin, ei siinä mitään uutta, niin käy aikaajoin, nyt siitä kun kutsuu toisia ihmisiä tyhmiksi, en niinkään hyvillä mielin ollut kun ajeltiin R-kaupunkiin, en kuitenkaan ilmiriidassa kyydistä jäänyt, kättä pudistaen sanottiin että nähdään.

R-kaupungissa mietin että leikkisinkö koditonta yön vai mitä tekisin kun lento lähti vasta aamulla, alkoi kuitenkin sadella niin en sitten koditonta alkanut, kadulla oli mies ja kukkuralleen lastattu polkupyörä ja pahvitaulu jossa kartta ja lehtileikkeitä, siitä selvisi että heppu oli kulkenut pyörineen maailmaa viimeiset 15 vuotta, kävin juttusille, päädyin tarjoamaan hänelle yöpaikan hostellissa, sitten mentiin halki kaupungin hän pyörineen ja minä perässä tai rinnalla kantaen pitsaa jonka hän oli saanut pitserianpitäjältä ja joka nyt oli meidän pitsa, hostellissa eivät meinanneet huolia pyörää sisään mutta heppu ei pyöräänsä missään tapauksessa yksin ulos ollut jättämässä, olisi mennyt sitten ulos itsekin, vaati soittamaan hostellin pomolle joka puhelimitse salli pyörän olla sisällä, huoneessa tajusin että heppu haisee eikä aijo mennä suihkuun ja että koko huone haisee, olin ihan että voi ei ja yök kun hän myös kuivasi varpaansa tyynyliinaan ennen kuin laittoi sen tyynyliinan tyynnyn päälle, hajuun kuitenkin tottui aika äkkiä ja söin pitsaa ja katsoin kiinnostuneena kuvia kun heppu näytti puhelimeltaan, oli ollut raju reissu hällä eteläkautta puoliympäri Jäänlannin, tiesinhän itsekin että kylmää oli ollut toukokuu ja lunta tullut ja autioita seutuja pitkät matkat, minun kiinnostus loppui seinään kun alkoi silitellä mua samalla, eipä montaa sekkaa silitellyt, hyppäsin yläsänkyyn ja jäädytin kommunikoinnin minimiin, suututti ja harmitti että kuvittelee minun silittelyä saatika muuta halunneen, oisko mennyt paremmin jos oisin sanonut että älä! ja lopeta! ja kehottanut jatkamaan vaan kuvien näyttämistä? En nyt tiedä kun en sanonut.

Aamuyöllä kävelin yksin halki hiljaa nukkuvan R-kaupungin, tykkäsin tunnelmasta.

Täällä Suomessakin on vielä mietityttänyt se aihe mistä Farmeriin suutuin. Ehkä se on kehittävää. Hyvä Farmeri. Saattaa siitä tulla vielä tekstiä tännekin kunhan itselle ajatukset selkeytyy.

Tässä on nyt oltu Taaton ja Äipän luona myös T-siskoksen katras ja serkkukin kävi 1v9kk palleronsa kanssa, lapset pitäneet eloisaa menoa, on oltu hippaa ja katteltu poikien painia ja nähty tytön iloisia virnistyksiä, tuomaroitu riitoja, annettu syömistä ja juomista, pesty ja käsketty pesemään hampaita, kuultu huutoa ja vinkunaa, käsketty olemaan huutamatta ja vinkumatta, kuultu myös naurua ja hauskoja juttuja, vastattu kysymyksiin, aina ei jaksais eikä tiedä mitä vastais, ne kysymykset on niin loputtomia ja hämmentäviä kuten mikä on kallio? 

Sireeni kukkii ja tuoksuu, Äipän pyysin laulamaan yhtä laulua että oppisin sen, nyt se menee sekä huilulla että laulaen.

Tänään soutuveneiltiin jokea, mukanani koira, Taatto ja Tiku 6v, tykkäsin tunnelmasta.

torstai, 7. kesäkuu 2018

Kesä

Sitkeän kylmistelyn jälkeen nyt näyttää ja tuntuu kesältä, on vihreää ja paistaa ja voikukat kukkii ja joet kimmeltää sinisinä, tosin pitkät kalsarit ja fleesepaita on edelleen saanut päällä olla mutta se kuuluu asiaan, helteitä ei Jäänlannissa esiinnykään. 

Jäätelöauto kävi. Jätskiä pihalla paalin päällä istuskellen. Rotkomaalla nukahdin nurmikolle. Farmeri on ajanut sonnilasta sontaa. Hyvä Farmeri! Tuuli toi hajun. Laitoin vasikalle K1018 narun päähän ja käytiin kävelyllä. Mukana olivat myös Kindy, kissa ja 2 koiraa. Harjasin lehmiä 633 ilme oli tyrmistynyt siitä että muitakin lehmiä harjasin.

Huomenna lähtö. Farmeri kyytinee R-kaupunkiin. Suomeen tästä!

torstai, 31. toukokuu 2018

5 tärkeintä asiaa?

Reilu vuosi sitten mietin kysymystä, 5 tärkeintä elämässä oppimaasi asiaa? Hyvä se on semmoistakin joskus miettiä, olisihan se surku jos eläisi elämän koskaan sitä miettimättä. Kysymykseen vastaaminen oli yllättävän voimia ja aikaa vievä, silti mieluinen tehtävä. Kiitollinen olen kysymyksen esittäjälle.

Kas näin on silloin tullut tuumittua:

➰➰➰Näyttää nyt siltä että olen oppinut elämässä vain 2 asiaa ja niistäkin ainakin toisen vajaasti! Saapa nähdä oppiiko sitä vielä jotain, jos saa elää vaikka toisetkin noin 40 vuotta.

1. Omat jaksamisen rajat, tunnistamaan ne ja kunnioittamaan niitä. Tätä en olisi uskonut vaikka olisin sen jostain lukenut tai vaikka sitä kuinka olisi minulle hoettu. Työhullun piti oppia kovan kautta, siinä meni kroppa sekä mieli väliaikaisesti romuksi, mutta oppi meni perille ja onneksi se tapahtui jo parikymppisenä niin opista on ehtinyt olla hyötyä. Tämän opin avulla on pystynyt tunnistamaan jos rajoja ollaan lähestymässä ja osannut hellittää ajoissa ja tarvittaessa toimia muiden vaatimusten vastaisestikin. Kukaan muu kun ei voikaan toisen rajoja tietää, eikä romuna kuitenkaan ole iloksi eikä hyödyksi kenellekään. Työhulluna on kivaakin välillä painaa niin että tuntuu ja kokeilla mihin pystyykään, vähän niin kuin urheilija yrittämässä omaa ennätystään, mutta loppuun palamisen rajojen lähellekään ei ole tarvinnut enää uudelleen mennä. Tähän liittyy sekin että nauttii myös pelkästä olemisesta ja muun kuin työn tekemisestä. Rehkiä rennosti asenne löytyi tällä opilla. Ehkä iän myötä koko ajan vaan rennommin menee työtehonkaan siitä välttämättä heikentymättä.

2. Varovaisuus suhteiden suhteen. Nuorelle itselleni jos voisin palata sanomaan, sanoisin: Ole varovainen! Näe tosiasiat. Ajattele järjellä. Älä ajaudu seurustelusuhteeseen vain sillä perusteella että kun tuntuu niin hyvältä, toinen on niin kiva ja hauska jos selvästi näet myös sellaista mitä et elämääsi halua tai onnistuminen on selkeästi mahdotonta vaikkapa siksi että toinen tietää tahtovansa lapsia ja toinen tietää että ei tahdo, tai toisen elämäntavoissa on jotain itsellesi mahdottoman vastenmielistä. Siinä tapauksessa pysyttele vain etäisemmässä ystävyydessä vaikka tuntisitkin vetoa. Koska mahdoton epäonnistuu ja siinä satuttaa itseään ja toista ja on raskasta kantaa sitä että on satuttanut toistakin. Ja koko juttu näyttää ja tuntuu typerältä jälkeenpäin ja nolottaa.
Ja silti, tietenkään aloittaessa ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Suhde voi osoittautua toimimattomaksi vaikka kaikki järjelläkin ajateltuna näyttäisi hyvältä ja oikealta. Siinä tapauksessa ei kuitenkaan tarvitse tuntea syyllisyyttä. Rakkaus on riski. Koko elämä on! Ei riskiä, ei elämää!
En voi paukuttaa rintalastaani tämän suhteen ja kehua onnistuneeni tai edes välttämättä täysin opineeni. Voin vain uskoa armoon ja mahdollisuuteen armosta jatkaa paremmin. Ja suhtautua ymmärtäväisemmin toisiin joilla ei ole nämä jutut mennyt ihan putkeen, vaikka ehdoin tahdoin rikkomista tahtomattanikin paheksun.

 

Tässä kohdassa 3 vielä muutama periaatte jotka täysillä allekirjoitan ja voin toimiviksi todistaa mutta joku muu kuin minä on ne sanoittanut.

3.

- Jos et nauti siitä mitä teet, jos et innostu siitä joka päivä uudelleen, tee jotain muuta!  (En tiedä sanojaa)

- Jos joskus et saa sitä mitä haluat kovastikin, rauhoitu, sinulle saattaa olla tulossa jotain vielä parempaa sen sijaan! ( Eräs pastori )

- People should have fun as much as is possible without hurting others. ( Näin sanoi itse Farmeri)➰➰➰

 

 

Näitä oppeja pidän elämän onnen kannalta omalla kohdallani tärkeimpinä. Niiden kanssa on oltava nöyrä ja koitettava pysyä herkillä. En ole täysin oppinut vaan oppiminen jatkuu.

Onhan sitä monenlaista muutakin hyödyllistä ja tai kivaa tullut opittua ja joissa myös on edelleen mahdollisuus oppia paremmaksi. Mainitaan nyt tuoreimpia 2 että tulee 5 täyteen.

4. Nuottien lukeminen/soittaminen nuoteista

5. Hevosen opettaminen riimuun

 

 

 

tiistai, 29. toukokuu 2018

Minäkii piirsin

IMG_20180528_232238.jpgIMG_20180528_231753.jpgEilen päivä saaressa haahkan untuvaa keräämässä. Palattua piirsin näkemääni ja kokemaani. Tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa osaanko ja saanko kuvia tähän liitettyä. Jos saan niissä on haahkan untuvikko, lunni, hautova haahka ja kumivene ja siinä porukkaa ja haahkan untuvaa ja edessä lunni jota vähän ajettiin takaa ja joka räpisteli karkuun.

Kuvatus, en mä ees tiedä mikä se juttu on jonka joulupukin ois pitäny tuoda. En nyt muista sitä sanaakaan. Mutta eiks soittamisen voi aloittaa vielä joskus uudestaankin jos siltä tuntuu?

sunnuntai, 27. toukokuu 2018

Oppaana?

Olenkin taas takaisin Laikkurissa oltuani muutamia päiviä serkulle ja sen miehelle oppaana sekä Sonttalassa hommissa että kesätyöntekijä Kindy sai hieman huilahtaa. Kiva kun kysyivät vielä Laikkuriin ja kiva kun pääsin tulemaan. Karitsoinnit lopuillaan, parikymmentä uuhta jäljellä.

Niin, serkku ja sen mies kysyivät oppaakseen Jäänlannin matkalleen. Lupasin mielelläni. Toiveena heillä oli nähdä kaupunkia, maisemia ja kuumia lähteitä. Majoitusten suhteen toive oli että oma vessa saisi olla huoneessa eikä halvinta välttämättä. Sen mukaan sitten varasinkin. Itselleni olisi vaatimattomampi välttänyt hyvin. 

He ovat nyt palanneet kyseiseltä matkalta Suomeen ja tuskin enää minua pyytävät oppaaksi jos edes Jäänlantiinkaan enää tulevat.

Mikä sitten ei mennyt hyvin, enkö kuunnellut toiveita, tekisinkö jotain toisin?

Minä näytin sen Jäänlannin jota minä rakastan sellaisenaan myös huonoine teineen ja huonoine ilmoineen ja autioine seutuineen ja sielä jossain vielä viipyvine harvoine ihmisineen. Ahdistun suosittujen turistikohteiden ryysiksessä ja keskustan ahtaudessa. Ehkä serkun kannalta ajatellen olisi pitänyt jättää vuoristoajot vähemmälle ja pysyä R-kaupungissa ja laittaa ne sieltä turtistibusilla oikeita nähtävyyksiä näkemään. Minähän käytin ne Sonttalassa ja täällä Laikkurissa ja esittelin navetassa lehmiä ja lampolassa karitsoita vaikka eihän ne semmoista toivoneet... Jäänlantikin kieltämättä esitteli ilmojen suhteen nurjempaa puoltaan, itsekin yllätyin olojen talvisuudesta vuorilla, siellä oli lumiaurat töissä. Opastettavat pelkäsivät että pudotaan rotkoihin. Pitää yrittää jatkossa valita opastettavat tarkemmin. Jos haluavat paikkoihin missä on turistitiheys suuri niin minä en ole sinne oikea opas.

Ne eivät oisi kävelleet yhtään. R-kaupungin keskustaakin piti kierrellä autolla ja kun halusivat johonkin kivan näköiseen putiikkiin niin eivät sitten halunneetkaan kun en saanut autoa parkkiin tarpeeksi lähelle. Ja sitten kuului nurinaa että paikat särkee autossa istumisesta. Ei ois voinutkaan voittaa? Kysyin lopussa mikä oli parasta ja mikä pahinta. Kummankin mielestä pahinta olivat lumisohjoiset vuoritiet, toisen mielestä parasta oli uimapaikka lämpöisine ulkoilmavesineen ja toinen ilmoitti parhaaksi kotiin lähdön.

Oli minunkin mielestä hyvääkin. Se että käytiin ravintoloissa kunnolla syömässä ja myös pidettiin ruokaa kunnolla mukana. Itsekseen tulee ehkä suottakin pihtailtua. Nämä eivät pihtailleet. Ei sillä, en tarpeetonta törsäämistäkään ihastele. Matkan hauskimman vitsin tuli serkun mies tahtomattaan lausahtaneeksi I-kaupungissa ravintolassa. Sitä naurettiin vielä seuraavana päivänäkin. Itselleni pitkän ajon I-kaupunkiin halki autioiden seutujen teki kannattavaksi siellä matkan varrella keskellä ei mitään pieni vanha talo jossa pieni vanha pariskunta myy kahvia ja vohveleita. Vessan ovessa lukee että sitä saa käyttää ilmaiseksi tai siitä saa maksaa 200 kruunua per henkilö. En tarvinnut kahvia enkä vohvelia mutta vessaa tarttin ja halusin maksaa. He niin ilahtuivat kun osasin ihan vähän puhua heille jäänkielellä, ilahduin itsekin heidän ilahtumisesta. Illalla I-kaupungissa sateen lakattua ja opastettavieni mentyä jo nukkumaan kävelin kaupungin suojaksi rakennetun lumiesteen päällystää ja ihastelin miten kaunis kaupungin maisema olikaan taivaan kirkastuttua. Harmi kun sekin jäi opastettavilta näkemättä. Aamulla satoi taas.

 

Muutama sana Kuvatukselle: Miksi sitä on soittaminen lopetettu? Vai onkokaan, jos on vaan kuvataidetauko. Heitin kerran haasteen jossa pohtia 5 asiaa jotka on elämässä oppinut, lupasin että kerron vielä omanikin, lupaus ei ole unohtunut, seuraavaan postaukseen on aije, viimeistään seuraava 11 päivä.