On tässä viimeaikoina tullut pähkäiltyä anonyymiutta. Pähkäily on mutkistanut blogikirjoittamista ja viivästyttänyt tätä llokakuun ykstoistannen päivän tekstiä. Luettuani netistä että anonyymiudelle netissä ei ole takeita, että esim blogin täysi anonyymius on lähes mahdottomuus, että henkilö on mahdollista jäljittää. Vieläpä helposti kuulema. Sekin kerrotaan että miten sen voi tehdä. En ymmärrä tietoteknistä sanastoa joten en kerrotusta huolimatta ymmärrä että miten. Eikä se tekniikka minua kiinnostakaan vaan kysymys että miksi joku anonyymiä henkilöä haluaisi jäljittää. Ehkä joku keskustellakseen, kommentoidakseen? Tutustuakseen? Jos anonyymi tutustuminen blogin kautta ei tunnu rittävältä? Ei, ajattelen että normaali rehti tyyppi näissä tapauksissa kysyisi suoraan, samalla oman henkilöllisyytensä ilmi tuoden ja ompa näin kohdallani joskus tapahtunutkin. Ajattelen että jäljittämistä harrastaa häiriköivä tyyppi häiriköidäkseen. Ja tämä on kyllä kieltämättä blogikirjoittamista häiritsevä ajatus. Ja nyt on niin että minuakin joku häiritsee. Ymmärtääkö ja tarkoittaako tuo joku häiritsevänsä, en tiedä. Siis ei vakavaa häiriköintiä, mutta häiritseväksi muuttunut tunnelma. Voihan olla että skitsoilen täysin syyttä, toivottavasti. Sehän on mitä ilahduttavinta jos joku kanssaihminen näitä raapustuksia lukee ja kenties asialllisesti kommentoikin, mutta se ei ole kiva jos saa riesan. Tulipa luettua muutama kauhutarina riesoista. Ja siten päädyin ihmettelemään että mitä kaikkea kuitenkin netissä nimimerkin takaa ja anonyymina kirjoitetaan ja että miten anonyymina kukaan tohtii kirjoittaa mitään ollenkaan tietäen jäljittämisen riskin!?!
Eräs seuraamani blogisti kirjoittaa jotenkin semmoisesti että omalla nimellään pitäisi kirjoittaa minkä kirjoittaa. Arvostan ajatusta ja on kunnioitettavaa kuinka hän itse nimellään myös ei mitenkään niin kevyitä juttuja käsittelee. Toisaalta mielestäni kuitenkin anonyymius mahdollistaisi rehellisen kerronnan paljastamatta henkilöitä. Elämän kulkuun kun useimmiten liittyy muitakin ihmisiä. Oman ohella on kyse heidänkin henkilölisyyden suojastaan. Onko kaikki tapahtuva kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa jätettävä blogikirjoittamisesta pois? Minä kun tahtoisin kirjoittaa näkemääni ja kokemaani sellaisenaan ja anonyymiuden takaa se olisi mahdollista, jos anonyymius olisi mahdollista....
Täten on nyt epävarmaa miten blogi tulee jatkumaan. Päädyin pähkäilyssäni siihen etten varsinaista ykstoistannen päivän tekstiä sellaisenaan julkaise. Muokattu versio tässä kas:
"Oli suuria suuttumuksia mutta elämä jatkuu. Oli nyrkkitappelukin mutta nyrkkiä ei saanut kukaan henkilö. Anteeksipyyntö ja anteeksi antaminen tekee ihmeitä.Tekipä mieli halata mutta en sentään halannut."