perjantai, 25. lokakuu 2019

Myöhästynyt lokakuun ykstoistas ja anonyymius

On tässä viimeaikoina tullut pähkäiltyä anonyymiutta. Pähkäily on mutkistanut blogikirjoittamista ja viivästyttänyt tätä llokakuun ykstoistannen päivän tekstiä. Luettuani netistä että anonyymiudelle netissä ei ole takeita, että esim blogin täysi anonyymius on lähes mahdottomuus, että henkilö on mahdollista jäljittää. Vieläpä helposti kuulema. Sekin kerrotaan että miten sen voi tehdä. En ymmärrä tietoteknistä sanastoa joten en kerrotusta huolimatta ymmärrä että miten. Eikä se tekniikka minua kiinnostakaan vaan kysymys että miksi joku anonyymiä henkilöä haluaisi jäljittää. Ehkä joku keskustellakseen, kommentoidakseen? Tutustuakseen? Jos anonyymi tutustuminen blogin kautta ei tunnu rittävältä?  Ei, ajattelen että normaali rehti tyyppi näissä tapauksissa kysyisi suoraan, samalla oman henkilöllisyytensä ilmi tuoden ja ompa näin kohdallani joskus tapahtunutkin. Ajattelen että jäljittämistä harrastaa häiriköivä tyyppi häiriköidäkseen. Ja tämä on kyllä kieltämättä blogikirjoittamista häiritsevä ajatus. Ja nyt on niin että minuakin joku häiritsee. Ymmärtääkö ja tarkoittaako tuo joku häiritsevänsä, en tiedä. Siis ei vakavaa häiriköintiä, mutta häiritseväksi muuttunut tunnelma. Voihan olla että skitsoilen täysin syyttä, toivottavasti. Sehän on mitä ilahduttavinta jos joku kanssaihminen näitä raapustuksia lukee ja kenties asialllisesti kommentoikin, mutta se ei ole kiva jos saa riesan. Tulipa luettua muutama kauhutarina riesoista. Ja siten päädyin ihmettelemään että mitä kaikkea kuitenkin netissä nimimerkin takaa ja anonyymina kirjoitetaan ja että miten anonyymina kukaan tohtii kirjoittaa mitään ollenkaan tietäen jäljittämisen riskin!?!  

Eräs seuraamani blogisti kirjoittaa jotenkin semmoisesti että omalla nimellään pitäisi kirjoittaa minkä kirjoittaa. Arvostan ajatusta ja on kunnioitettavaa kuinka hän itse nimellään myös ei mitenkään niin kevyitä juttuja käsittelee. Toisaalta mielestäni kuitenkin anonyymius mahdollistaisi rehellisen kerronnan paljastamatta henkilöitä. Elämän kulkuun kun useimmiten liittyy muitakin ihmisiä. Oman ohella on kyse heidänkin henkilölisyyden suojastaan. Onko kaikki tapahtuva kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa jätettävä blogikirjoittamisesta pois? Minä kun tahtoisin kirjoittaa näkemääni ja kokemaani sellaisenaan ja anonyymiuden takaa se olisi mahdollista, jos anonyymius olisi mahdollista.... 

Täten on nyt epävarmaa miten blogi tulee jatkumaan. Päädyin pähkäilyssäni siihen etten varsinaista ykstoistannen päivän tekstiä  sellaisenaan julkaise. Muokattu versio tässä kas:

"Oli suuria suuttumuksia mutta elämä jatkuu. Oli nyrkkitappelukin mutta nyrkkiä ei saanut kukaan henkilö. Anteeksipyyntö ja anteeksi antaminen tekee ihmeitä.Tekipä mieli halata mutta en sentään halannut."

torstai, 12. syyskuu 2019

Syyskuun ykstoistas

Eilisiltana taisi puolenyön tienoota olla kun nukkumaan kellahdin. Koira, Riepu, oli pestynä ja kellahti lattialle sänkyni viereen. Aamulla kun kello soi se loikkasi luvan saatuaan viekkuun. Turkki aamulla kuivunut niin haluttaa ottaa viekkuun. 

Päivälle oli tiedossa menoa. 2 viikkoa sitten hammaslääkärillä käydessä saatu uusi aika. Kävi Suomessa jo paikattu hammas särkemään kovin. Onneksi B-kaupungissa oli hampilääkäri ja onneksi silloin otti vastaan samana päivänä. Matkaan lähdin omalla Susu-autolla ja mukana oli Riepu ja unkarilainen työntekijä josta ei työntekijäksi ollut mutta mukana oli hän kätevä olemassa ojentamassa vesipulloa vähän väliä kun veden lutkutuksella hain helpotusta hammassärkyyn ajaessa. Mutta laaksosta tielle käännyttyä alkoi tulla käry nenään, kytkin tai jarrut,  pysäytin Susun ja kävin kokeilemassa pyörät, molemmat etuset polttivat koskea. Soitto Farmerille. Farmeri tuli Hyndalla. Jätettiin susu siihen ja ajettiin takaisin Sonttalaan. Puhuttiin että Farmeri soittaa kyläkorjaamolle että hakevat susun siitä ja laittaavat jarrut pelittämään. Sonttalan pihassa Riepu ja Farmeri ulos autosta ja minä unkarilaisen kanssa uudestaan kohti B-kaupunkia. Sinne päästiin ja pääsin hampaineni hoitoon. Kymmenisen minuuttia operoi ja sanoi että se oli ensimmäinen kolmesta tarvittavasta käynnistä. Takaisin tähän päivään. Aamupalaa nassuun Riepun silmällä pitämänä. Ulos lähtiessä oli oven avauksessa vastassa ilosta poukkoileva Panda. Se on tyytynyt osaansa nukkua ulkona. Mitäs kakkii sisälle. Navetalle kävellessä puolivälissä pihaa kuului että nappulasiilon ruuvi kolisee tyhjää. Sinne siis koittamaan tehrä jottai. Sinne mennessä näkyy umpiryhmän lattialla tumma mytty. Vasikka syntynyt näköjään yöllä. Mutta ensin se ruuvin kolina pitäisi saada lakkaamaan. Renkutan läppää ja lämäyttelen kämmenellä siilon kylkeä. Kuuluu kun nappulaa liikkuu ja pian ruuvi hiljenee. Lantakoneet päälle ja kolaamaan ä-ää. Vasikan nostan ruokintapöydälle. Se on sonni ja emä on 585. Se seuraa ja siirtyy lypsävien puolelle. 

Nyt onkin jo yli puolen yön eli kakstoistannen päivän puolella. Riepu vältteli pesua eikä huvittanut pyydystellä sitä niin on nyt sekin ulkona.

Farmerilla on uusi naisvieras. Kävi hakemassa kentältä. Oltiin siis molemmat päivä poissa. Susulla kävin hampilääkärissä 2/3 kerran. Riepu oli mukana. Haluaa niin kovin kyytiin. Farmerin viimeaikojen vakituisempi naisytävä tykkää liiaksi koirastaan Farmerin mukaan. Ja hänen teinit on toinen ärsyttävä ja molemmat mitään tekemättömiä. Omasta mielestäni ne teinit on toisaalta ihan kivan oloisia mutta siitä samaa mieltä että elottomia. Esim kun olivat käymässä menin olkkariin sanomaan että olisi lammasjahtia jos kiinnostaa. Seurasi hiljaisuus ja vilkuilua. Ei mitä ilmeisimmin kiinnostanut siis. Nyky teinejäkin on monenlaisia varmaan. Ja tämä uusi naisvieras ei taida oikein hyvin ymmärtää englantia. Tuijottelee takaisin kun puhutellaan.

Farmeri stressaa ja urputtaa. On lopettamassa tilanpitoa. En tiedä miten ja miten tosissaan. Minä hoidan elukoita. Jos tilanne muuttuu niin tämä miettii sitä sitten mitä sitten tekee. Nyt hoitaa parhaansa mukaan elukoita ja kuuntelee urputusta.

Briteissä oli kiva käväisy. 

Tämmöstä tekstiä tulee istuvilleen nukahtavalta. 

 

 

 

sunnuntai, 11. elokuu 2019

Elokuun ykstoistas

 

 

Kuukausi sitten oli Saapaskan 41v synttäripäivä. Aurinko paistoi ja pelasin siskokseni 7v poikien kanssa jalkapalloa. Sepäs olikin hauskaa, niistä on vastusta. Kakkuakin oli siunaantunut. Koolla oli Saapaskan lähimpiä Taatto, Äippä, T-sisko, Tintti 5v, Taku, Tiku ja TehoElma-koira 10v.

 

Mentiin H-serkulle T-siskon ja katraan kera. Oli H-serkun 30v synttärit. Kaikki tenavat järjestettiin siksi aikaa toisaalle, myös H-serkun kolmivuotias. Ei siksi että ryypättäis ja rällättäis vaan siksi että saatiin olla mimmiporukalla rauhassa muutama tunti tarvitsematta vahtia tenavia. Myös H-serkun mies ymmärtäväisesti poistui. Herkuteltiin, paljuiltiin, saunottiin, pelattiin aliasta, kälätettiin. Sitten serkun mies illalla nukkumaanmenoaikaan tuli kotiin ja lähti mimmeille kuskiksi jonneen mutta siskon kanssa me haettiin tenavat ja mentiin niiden kanssa vinttihuoneeseen nukkumaan. Useampi päivä sielä oltiin. Serkku kun odottaa mahapömpällään toista vauvaa niin ei pystynyt pysymään kolmivuotiaansa perässä. Meikkis yritti parhaansa mukaan pysytellä. Siinä olikin tekemistä. Silti se kaatua kupsahteli ja kolhi itseään ja huulikin halkesi. Tiku halusi auttaa pienestä huolehtimisessa ja olikin siinä oiva. Serkun oikean 30v päivän iltana käytiin kaksin muutama geo hakemassa.

 

Havusmökilläni olen oleskellut. Ollut niin lämmintä ettei ole huvittanut kovin huhkia. Kuitenkin hissukseen tienvaren ojasta vesakkoa kaatanut ja risua pellolle kantanut. Polttaa ei ole voinut kun metsäpalovaroitus. Tinttikin oli tädellä jonkun päivän. Ihana lapsi kun koko ajan keksii leikkiä aamusta iltaan. Monia päiviä kuitenkin Saapaska yksin, tai no koiran kanssa mökillä hiljaisuudessa kirjoissa ja haaveilussa viihtyen.

 

Jäänlannista Farmeri viestitteli että ei ollutkaan Tanskiksen kanssa sujunut ja oli laittanut pojan pois ja oli siis ilman työntekijää ja kysyi että tiedänkö ketään. Soittelin sitten joillekin mutta ei löytynyt kykenevää ja halukasta lähtijää. Aikaistin omaa paluuta suunnitellusta ja varasin lennot Britannian kautta Jäänlantiin. 

 

Taatto oli kysynyt mua kuskiksi varsinaissuomeen bilettämään 70v taivalta muutaman muun samanikäisen kaverin ja sukulaisen kanssa siellä. Myös Äippä ja koira mukana.  Bileet oli hyvät ja tehtiin puutarhan ympäri peura-aitaa minä ja kolme 70v ukkoa. Kivaa. Ja erityisen kivaa oli tavata T-ysti koirineen. Tavattiin metsälenkkien merkeissä useamman kerran.

Mutta vierailumme ei mennyt ihan nappiin. Ärsyynnyin tätiini Täti-Ärrään. Paasaa milloin mitäkin 5cm etäisyydellä naamasta. Täti otti nokkiinsa ja alkoi ulista että koirienkin annetaan nuolla naamaa. Tämä lähti. Rappusille kuului kova ulina. En tarkalleen tiennyt minne menisin. Ei väliä. Kunhan kävelisin. Mukaan ei tullut mitään. Eikä mitenkään voinut ajatella hakea mitään. Täti oli kuulema sitten pitänyt tasajalkapomppumessun josta oli Taatto niin vaikuttunut että oli myös pomppumessunnut ja ottanut kassinsa ja lähtenyt. Eno oli tunnistanut myrskyn merkit ja ennakoinut itsensä marjapuskiin jo tapahtumien alkuvaiheessa. Äippä ja tädin mies jäivät pöytään ja söivät annoksiaan vaikkei oikeen maistunut mutta kun nälkä oli. Ristivät kätensä ja rukoilivat tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Täti oli kömpinyt yläkertaan. Taatto oli huomannut että kassi joka mukana oli, oli tyhjä ja minua tuloksetta etsittyään palannut mökkiin kamppeitaan hakemaan. Minä palasin monien tuntien kuluttua. Äippä oli pihalla. Tiedustelin onko sekoilu laantunut. Taatto tuli tiedustelemaan lähdettäiskö ajamaan pois. Äippä sanoi ettei ainakaan lähtisi. Minä sanoin etten tiedä miten tässä menetellä mutta haluaisin yrittää saada nätisti sanottua ihmisille heipat enkä lähteä kiukussa. Taatto sanoi että niinhän se olisi paras. Täti työnssi päänsä ovesta ja sanoi moro. Lähdettiin seuraavana aamuna ja sanottiin nätisti heipat. Hyväntahtoinen se täti on. Ei vaan osaa pitää kohtuullista etäisyyttä toisen naamasta. Ja minä kyllä työnnän myös naamalle tulevat koirat kauemma vaikka koirista pidänkin. 

Matkalla jo naurettiin koko jutulle. On naurettu vielä kotonakin. Semmosia uskiksia ollaan!

 

A-uskisten kirkolla nyt jännä paikka kun päätöksiä tehtävä mitä tehdä kirkkorakennuksen suhteen.

B-uskisten luona kävin lainaamassa kirjan. Äippä varoitti että älä sitten usko niitä. Että ne voi puhua mitä sattuu mutta Raamatussa on totuus. Mua meinasi naurattaa. Ihmisiä kaikki ollaan ja totuudesta erehtyväisiä. B-uskis kysyi että oikeestiko A-uskikset uskoo kaiken Raamatussa olevan kirjaimellisesti uskottavaa ja otettavaa. Sanoin että en tiedä mikä on virallinen opetus asiasta mutta itse en ollenkaan kaikkea kirjassa olevaa ymmärrä ja kummastelen, osa on ilmeisen kuvaannollista ja osa on ilmeisen kirjaimellisesti otettavaa. Enkä ole raamattua järjestelmällisesti alusta loppuun lukenutkaan.

Lainaamani kirja ei ollut B-uskontoa käsittelevä vaan Fred Rogersin elämäkerta.

Ostin kannettavan että olisi parempi käsitellä kuvia ja kirjoittaa. Toivon jotain kirjoittavani.

perjantai, 5. heinäkuu 2019

Mielipaha

Loukkaava on semmoinen tapa kun käännät selän ja kävelet pois toisen sinulle puhuessa. Toimii ja tehoaa. Loukkaavasti. Tehostuu vielä sillä että ensin kysyt jotain ja sitten kävelet pois kuuntelematta vastausta. 

Farmerihan on moista siedätystä tarjonnut nämä vuodet Sonttalassa mutta huonosti siihen tottuu. Tai ei totukaan mutta vaihtelevalla menestyksellä oppii olemaan loukkaantumatta joka kerta syvästi ja verisesti. Sanomaan itsekseen PÖH ja marssimaan vastakkaiseen suuntaan kiivaasti pienen hetken ja sillä siitä olemaan ohi ja yli ja ennallaan. Nyt se ei kuitenkaan ole ollut Farmeri vaan yllättävä taho. Siksikin että taho on toisaalta niin kivan ja herttaisen oloinen. Tämä haittaa nyt elämää.  Mieleni on pahoittunut ja raivostuttaa! 

Koitan saada pahoittuneen mieleni paremmaksi. Lypsäkäätte keskenänne. Ilmoitan Farmerille meneväni rannalle koiran kanssa. Riepun. En nyt jaksa ketään muita. 

Miten pitäisi toimia kun noin tehdään?

Opi! 

Ettet itse toimisi niin!

Toiminkohan itsekin niin?

 

Tilanne oli päällä tässä lähiaikoina. Osapuolten hyvistä yrityksistä huolimatta ei saatu hommaa toimimaan. Kyseiseltä taholta ilmeni myös sitä että selosti päälle jos puhuin jollekin toiselle. Ja mielipahani teki minusta kyseistä tahoa kohtaan kamalan olion. On nyt ratkennut sillä että kyseinen taho on mennyt muualle. Joskus se on oiva ratkaisu. Kaikille osapuolille.

 

 

torstai, 4. heinäkuu 2019

Heinäkuun keskiviikkona Sonttalassa

Sattunut ja tapahtunut.

Aamulla teen navetalla havaintoja oltuani eilen menoillani. Esimmäinen havainto, on jäänyt Farmerilta  tankin huuhteluletkun hana auki, on siis valunut vesi koko yön. Laitan kiinni. Toinen havainto, eilen poikinut karjan vanhin lehmä 572 potee kalkin puutosta ja makaa epämukavasti osittain parressa eikä jaksa välittää siitä eikä muutenkaan mistään. Valutan sille kalkki-magnesium liuosta nahkan alle. Tulee siinä tökättyä neula myös omaan peukaloon. Lehmä pitää jättää tokenemaan siihen missä on kun ei sitä siitä saa poiskaan. Toiset ajettava onnettoman ohi lypsylle. Kolmas havainto, on sontaa lypsimen pesukupissa Farmerin pesun jäljiltä. Siinä meillä Farmeri! 

En näe eilen syntynyttä vasikkaa vasikkalassa. Kysyn Farmerilta minne on laittanut. Farmeri lähtee etsimään. Käy välillä sanomassa ettei löydy. Sitten löytyy kuulema kuormalavojen takaa nukkumasta. Lypsyn lopulla, pari tuntia kalkin laitosta lehmä 572 nousee jaloilleen.

Käytän Susu-autoa korjaamolla. Samalla pääsevät kylälle helpperimme ja sen ystäpoika. Ovat menossa vuonoille joiksikin päiviksi. Hankin sähkömieheltä loisteputkia ja sytyttimiä. Olen tarkkana kun kotona on samalta hepulta hankittuja viallisia. Viallisia löytyy nytkin. Farmeri on käskenyt tuoda 5 mutta ehjiä löytyy vain 4. Takaisin tullessa ajaa Farmeri vastaan. Sanoo ikkunasta että koira on joen takana Eerikin majalla. Kysyn kumpi koira. Sanoo että panda ja että voinko hakea sen sieltä. Huudan Riepua ja se tulee kuin ohjus pihasta ja hyppää kyytiin takalukkuun. Eerikin majan pihassa seisoo Panda märkänä sateessa ja ymmällään. Hyppää välittömästi takaluukkuun sekin kun avaan oven. Rotkomaan emäntä tulee puheille. Arvaan oikein että Panda on hyppinyt turisteja. Kuulema noin tunnin. Siitä päättelen että se on seurannut joen yli kun lähdin Susu-autolla. Empäs katsonut peräpeiliin. Oisin sille messun pitänyt.

Ollaankin Farmerin kanssa kaksin talossa. Mukava vaihteeksi. Ihmisiä taas muutaman päivän päästä ainakin 3 lisää. Helpperi palaa vuonoilta, tanskalainen poika tulee ja siitä odotetaan työntekijää ja kuulema valkovenäläinen josta Farmeri kaavailee kodinhoitajaa. Sanoin että saa Farmeri itse ohjailla työt ja tehtävät ihmisille kun mulla alkaa olla lähtö lähellä Suomeen. Paitsi navetan opetan tanskikselle sen mitä siinä ehtii. Ei pitäisi ammattilaiselle olla ongelma.

Niin, Blondi meni muualle ja hyvä niin. Ei onnannut täällä, toivottavasti onnaa muualla. Tanskis tulee tilalle. 

Farmerilla on nyt ollut oikein mukava naisvieras käymässä joitakin kertoja. Sanoin Farmerille että Enni* on paras, kannattaa koittaa pitää. 

Saapaska lähtee iltanavetalle ja Farmeri ajamaan paaleja. Lypsyllä yks lehmä tippuu sillalta! Istuu sitten lattialla aseman oviaukossa ja puhkuu. Yritän vetää sitä kaulapannasta selälleen mutta ei hievatha, liian monta sataa kiloa. Se on siitä kuitenkin päässyt jaloilleen sillä aikaa kun käyn hakemassa narua ja huitomassa Farmerille joka juuri ajaa pihaan. Lehmä saadaan minne lehmä kuuluu ja Farmeri käy siivoamaan sotkua ja korjaa aseman oven . Hätäliejuthan päästää lehmä jos on hädässä. Saapaska jatkaa lypsyä.

Kiimassa kemuavat lempparilehmäni 633 sekä 893 jota yritin umpeen laittaa, mutta ei se umpeen mennyt kun ei ollut tiinekään. Farmeri antaa luvan soittaa niille siementäjän. Jes! 

Tämä teksti on nyt tässä näppäiltynä toistamiseen. Ensimmäinen katosi juuri kun tuli valmiiksi. Kannattaa ihmiset tallentaa näppäilynsä homman edetessä!

Ykstoistas päivä kun tulee 41v on Saapaska oletetttavasti Taaton ja Äipän luona Sydän-Suomessa ja siellä ovat myös Siskos ja sen pesue sekä TehoElma-koira.