Kuukausi sitten oli Saapaskan 41v synttäripäivä. Aurinko paistoi ja pelasin siskokseni 7v poikien kanssa jalkapalloa. Sepäs olikin hauskaa, niistä on vastusta. Kakkuakin oli siunaantunut. Koolla oli Saapaskan lähimpiä Taatto, Äippä, T-sisko, Tintti 5v, Taku, Tiku ja TehoElma-koira 10v.

Mentiin H-serkulle T-siskon ja katraan kera. Oli H-serkun 30v synttärit. Kaikki tenavat järjestettiin siksi aikaa toisaalle, myös H-serkun kolmivuotias. Ei siksi että ryypättäis ja rällättäis vaan siksi että saatiin olla mimmiporukalla rauhassa muutama tunti tarvitsematta vahtia tenavia. Myös H-serkun mies ymmärtäväisesti poistui. Herkuteltiin, paljuiltiin, saunottiin, pelattiin aliasta, kälätettiin. Sitten serkun mies illalla nukkumaanmenoaikaan tuli kotiin ja lähti mimmeille kuskiksi jonneen mutta siskon kanssa me haettiin tenavat ja mentiin niiden kanssa vinttihuoneeseen nukkumaan. Useampi päivä sielä oltiin. Serkku kun odottaa mahapömpällään toista vauvaa niin ei pystynyt pysymään kolmivuotiaansa perässä. Meikkis yritti parhaansa mukaan pysytellä. Siinä olikin tekemistä. Silti se kaatua kupsahteli ja kolhi itseään ja huulikin halkesi. Tiku halusi auttaa pienestä huolehtimisessa ja olikin siinä oiva. Serkun oikean 30v päivän iltana käytiin kaksin muutama geo hakemassa.

Havusmökilläni olen oleskellut. Ollut niin lämmintä ettei ole huvittanut kovin huhkia. Kuitenkin hissukseen tienvaren ojasta vesakkoa kaatanut ja risua pellolle kantanut. Polttaa ei ole voinut kun metsäpalovaroitus. Tinttikin oli tädellä jonkun päivän. Ihana lapsi kun koko ajan keksii leikkiä aamusta iltaan. Monia päiviä kuitenkin Saapaska yksin, tai no koiran kanssa mökillä hiljaisuudessa kirjoissa ja haaveilussa viihtyen.

Jäänlannista Farmeri viestitteli että ei ollutkaan Tanskiksen kanssa sujunut ja oli laittanut pojan pois ja oli siis ilman työntekijää ja kysyi että tiedänkö ketään. Soittelin sitten joillekin mutta ei löytynyt kykenevää ja halukasta lähtijää. Aikaistin omaa paluuta suunnitellusta ja varasin lennot Britannian kautta Jäänlantiin. 

Taatto oli kysynyt mua kuskiksi varsinaissuomeen bilettämään 70v taivalta muutaman muun samanikäisen kaverin ja sukulaisen kanssa siellä. Myös Äippä ja koira mukana.  Bileet oli hyvät ja tehtiin puutarhan ympäri peura-aitaa minä ja kolme 70v ukkoa. Kivaa. Ja erityisen kivaa oli tavata T-ysti koirineen. Tavattiin metsälenkkien merkeissä useamman kerran.

Mutta vierailumme ei mennyt ihan nappiin. Ärsyynnyin tätiini Täti-Ärrään. Paasaa milloin mitäkin 5cm etäisyydellä naamasta. Täti otti nokkiinsa ja alkoi ulista että koirienkin annetaan nuolla naamaa. Tämä lähti. Rappusille kuului kova ulina. En tarkalleen tiennyt minne menisin. Ei väliä. Kunhan kävelisin. Mukaan ei tullut mitään. Eikä mitenkään voinut ajatella hakea mitään. Täti oli kuulema sitten pitänyt tasajalkapomppumessun josta oli Taatto niin vaikuttunut että oli myös pomppumessunnut ja ottanut kassinsa ja lähtenyt. Eno oli tunnistanut myrskyn merkit ja ennakoinut itsensä marjapuskiin jo tapahtumien alkuvaiheessa. Äippä ja tädin mies jäivät pöytään ja söivät annoksiaan vaikkei oikeen maistunut mutta kun nälkä oli. Ristivät kätensä ja rukoilivat tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Täti oli kömpinyt yläkertaan. Taatto oli huomannut että kassi joka mukana oli, oli tyhjä ja minua tuloksetta etsittyään palannut mökkiin kamppeitaan hakemaan. Minä palasin monien tuntien kuluttua. Äippä oli pihalla. Tiedustelin onko sekoilu laantunut. Taatto tuli tiedustelemaan lähdettäiskö ajamaan pois. Äippä sanoi ettei ainakaan lähtisi. Minä sanoin etten tiedä miten tässä menetellä mutta haluaisin yrittää saada nätisti sanottua ihmisille heipat enkä lähteä kiukussa. Taatto sanoi että niinhän se olisi paras. Täti työnssi päänsä ovesta ja sanoi moro. Lähdettiin seuraavana aamuna ja sanottiin nätisti heipat. Hyväntahtoinen se täti on. Ei vaan osaa pitää kohtuullista etäisyyttä toisen naamasta. Ja minä kyllä työnnän myös naamalle tulevat koirat kauemma vaikka koirista pidänkin. 

Matkalla jo naurettiin koko jutulle. On naurettu vielä kotonakin. Semmosia uskiksia ollaan!

A-uskisten kirkolla nyt jännä paikka kun päätöksiä tehtävä mitä tehdä kirkkorakennuksen suhteen.

B-uskisten luona kävin lainaamassa kirjan. Äippä varoitti että älä sitten usko niitä. Että ne voi puhua mitä sattuu mutta Raamatussa on totuus. Mua meinasi naurattaa. Ihmisiä kaikki ollaan ja totuudesta erehtyväisiä. B-uskis kysyi että oikeestiko A-uskikset uskoo kaiken Raamatussa olevan kirjaimellisesti uskottavaa ja otettavaa. Sanoin että en tiedä mikä on virallinen opetus asiasta mutta itse en ollenkaan kaikkea kirjassa olevaa ymmärrä ja kummastelen, osa on ilmeisen kuvaannollista ja osa on ilmeisen kirjaimellisesti otettavaa. Enkä ole raamattua järjestelmällisesti alusta loppuun lukenutkaan.

Lainaamani kirja ei ollut B-uskontoa käsittelevä vaan Fred Rogersin elämäkerta.

Ostin kannettavan että olisi parempi käsitellä kuvia ja kirjoittaa. Toivon jotain kirjoittavani.

Loukkaava on semmoinen tapa kun käännät selän ja kävelet pois toisen sinulle puhuessa. Toimii ja tehoaa. Loukkaavasti. Tehostuu vielä sillä että ensin kysyt jotain ja sitten kävelet pois kuuntelematta vastausta. 

Farmerihan on moista siedätystä tarjonnut nämä vuodet Sonttalassa mutta huonosti siihen tottuu. Tai ei totukaan mutta vaihtelevalla menestyksellä oppii olemaan loukkaantumatta joka kerta syvästi ja verisesti. Sanomaan itsekseen PÖH ja marssimaan vastakkaiseen suuntaan kiivaasti pienen hetken ja sillä siitä olemaan ohi ja yli ja ennallaan. Nyt se ei kuitenkaan ole ollut Farmeri vaan yllättävä taho. Siksikin että taho on toisaalta niin kivan ja herttaisen oloinen. Tämä haittaa nyt elämää.  Mieleni on pahoittunut ja raivostuttaa! 

Koitan saada pahoittuneen mieleni paremmaksi. Lypsäkäätte keskenänne. Ilmoitan Farmerille meneväni rannalle koiran kanssa. Riepun. En nyt jaksa ketään muita. 

Miten pitäisi toimia kun noin tehdään?

Opi! 

Ettet itse toimisi niin!

Toiminkohan itsekin niin?

Tilanne oli päällä tässä lähiaikoina. Osapuolten hyvistä yrityksistä huolimatta ei saatu hommaa toimimaan. Kyseiseltä taholta ilmeni myös sitä että selosti päälle jos puhuin jollekin toiselle. Ja mielipahani teki minusta kyseistä tahoa kohtaan kamalan olion. On nyt ratkennut sillä että kyseinen taho on mennyt muualle. Joskus se on oiva ratkaisu. Kaikille osapuolille.

Sattunut ja tapahtunut.

Aamulla teen navetalla havaintoja oltuani eilen menoillani. Esimmäinen havainto, on jäänyt Farmerilta  tankin huuhteluletkun hana auki, on siis valunut vesi koko yön. Laitan kiinni. Toinen havainto, eilen poikinut karjan vanhin lehmä 572 potee kalkin puutosta ja makaa epämukavasti osittain parressa eikä jaksa välittää siitä eikä muutenkaan mistään. Valutan sille kalkki-magnesium liuosta nahkan alle. Tulee siinä tökättyä neula myös omaan peukaloon. Lehmä pitää jättää tokenemaan siihen missä on kun ei sitä siitä saa poiskaan. Toiset ajettava onnettoman ohi lypsylle. Kolmas havainto, on sontaa lypsimen pesukupissa Farmerin pesun jäljiltä. Siinä meillä Farmeri! 

En näe eilen syntynyttä vasikkaa vasikkalassa. Kysyn Farmerilta minne on laittanut. Farmeri lähtee etsimään. Käy välillä sanomassa ettei löydy. Sitten löytyy kuulema kuormalavojen takaa nukkumasta. Lypsyn lopulla, pari tuntia kalkin laitosta lehmä 572 nousee jaloilleen.

Käytän Susu-autoa korjaamolla. Samalla pääsevät kylälle helpperimme ja sen ystäpoika. Ovat menossa vuonoille joiksikin päiviksi. Hankin sähkömieheltä loisteputkia ja sytyttimiä. Olen tarkkana kun kotona on samalta hepulta hankittuja viallisia. Viallisia löytyy nytkin. Farmeri on käskenyt tuoda 5 mutta ehjiä löytyy vain 4. Takaisin tullessa ajaa Farmeri vastaan. Sanoo ikkunasta että koira on joen takana Eerikin majalla. Kysyn kumpi koira. Sanoo että panda ja että voinko hakea sen sieltä. Huudan Riepua ja se tulee kuin ohjus pihasta ja hyppää kyytiin takalukkuun. Eerikin majan pihassa seisoo Panda märkänä sateessa ja ymmällään. Hyppää välittömästi takaluukkuun sekin kun avaan oven. Rotkomaan emäntä tulee puheille. Arvaan oikein että Panda on hyppinyt turisteja. Kuulema noin tunnin. Siitä päättelen että se on seurannut joen yli kun lähdin Susu-autolla. Empäs katsonut peräpeiliin. Oisin sille messun pitänyt.

Ollaankin Farmerin kanssa kaksin talossa. Mukava vaihteeksi. Ihmisiä taas muutaman päivän päästä ainakin 3 lisää. Helpperi palaa vuonoilta, tanskalainen poika tulee ja siitä odotetaan työntekijää ja kuulema valkovenäläinen josta Farmeri kaavailee kodinhoitajaa. Sanoin että saa Farmeri itse ohjailla työt ja tehtävät ihmisille kun mulla alkaa olla lähtö lähellä Suomeen. Paitsi navetan opetan tanskikselle sen mitä siinä ehtii. Ei pitäisi ammattilaiselle olla ongelma.

Niin, Blondi meni muualle ja hyvä niin. Ei onnannut täällä, toivottavasti onnaa muualla. Tanskis tulee tilalle. 

Farmerilla on nyt ollut oikein mukava naisvieras käymässä joitakin kertoja. Sanoin Farmerille että Enni* on paras, kannattaa koittaa pitää. 

Saapaska lähtee iltanavetalle ja Farmeri ajamaan paaleja. Lypsyllä yks lehmä tippuu sillalta! Istuu sitten lattialla aseman oviaukossa ja puhkuu. Yritän vetää sitä kaulapannasta selälleen mutta ei hievatha, liian monta sataa kiloa. Se on siitä kuitenkin päässyt jaloilleen sillä aikaa kun käyn hakemassa narua ja huitomassa Farmerille joka juuri ajaa pihaan. Lehmä saadaan minne lehmä kuuluu ja Farmeri käy siivoamaan sotkua ja korjaa aseman oven . Hätäliejuthan päästää lehmä jos on hädässä. Saapaska jatkaa lypsyä.

Kiimassa kemuavat lempparilehmäni 633 sekä 893 jota yritin umpeen laittaa, mutta ei se umpeen mennyt kun ei ollut tiinekään. Farmeri antaa luvan soittaa niille siementäjän. Jes! 

Tämä teksti on nyt tässä näppäiltynä toistamiseen. Ensimmäinen katosi juuri kun tuli valmiiksi. Kannattaa ihmiset tallentaa näppäilynsä homman edetessä!

Ykstoistas päivä kun tulee 41v on Saapaska oletetttavasti Taaton ja Äipän luona Sydän-Suomessa ja siellä ovat myös Siskos ja sen pesue sekä TehoElma-koira.

Elämässä menee jaksoja/lukuja/kausia sekä perätysten että moniakin samanaikaisesti limittäin. Niitä ovat esim asuinpaikat, työpaikat ja keikat, lomat ja matkat, koulut ja koulutukset, ihmiset ja ihmissuhteet. Sellainen jakson päättymis olo on nyt kun jäin yksin katsomaan ikkunasta kun auto lähti Sonttalan pihasta. Siinä menivät Farmerin kyytimänä Roobe1 ja Hemmo. Roobe1 oli työtoveri 5kk ja ja kun tässä myös asutaan saman katon alla niin yhteiseloa tulee tavanomaista tiiviimmin. Rooben kanssa välillä meni erinomaisesti, toisinaan tökki, niin kuin kyllä tavallista ja yleistä kaikessa ihmisten yhteiselossa  tuppaa olemaan. Hemmon kanssa ehti tökkiä vähemmän, vain kerran, liittyi siihen kun yhdellä lehmällä tökki lähteä navetasta ulos. Hemmo toi paljon uutta tietotaitoa Sonttalaan, muunmuassa opetti Roobelle sonnanajon kikkoja  ja meikkikselle uusia lypsyaseman hallinnan kikkoja.

Tässä onkin ollut mulla työtovereina ja helppereinä pääasiassa äijiä aika pitkään ja oon ollut porukan mimmi. Sekin loppuu nyt kun Farmeri palaa illalla kesätytön kanssa. Blondi Suomesta. Tiedossa talon tavoille ja hommiin opettamista.

Pari päivää sitten palasin Laikkurista lampuroimasta. Sekin oli jakso. Yöt lampolassa, aamuisin nukkumaan. Useimmat yöt Jarrun kanssa. Jarru on nuori nainen joka vakaasti aikoo lampuriksi, jatkaa tilaa. Muutaman yön oli työparina tyyppi jonka kanssa synkkaa huonosti. Viime vuotisen perusteella etukäteen jo mietitytti miten meillä mahtaa mennä. Meni yllättävän hyvinkin. Kaikista ei pysty pitämään, mutta erittäin hyvä jos siitä huolimatta pystyy tulemaan toimeen ja työ saadaan tehtyä. Sitä kuitenkin kummastelin kun tyyppi sekoitteli karitsoille korvikejauheesta juomaa vaikka meitin oli käsketty antaa naapurista saatua lehmän neljännen lypsykerran maitoa, kuulema kun oli kuullut että se on liian vahvaa karitsoille. Utelin että keneltä oli kuullut. Ei muistanut, mutta JOLTAIN. Viimeisen vuoromme päätteeksi tyyppi julisti äänekkäästi ettei usko mihinkään eikä Jumalaan ja vihaa uskontoja ja vieläpä ihan myös juu selitti Jumalan. Sitä en muistakaan ennen kuulleeni kenenkään ryhtyvän selittämään. Ei ole Jumala todistettavissa eikä mielestäni myöskään selitettävissä. Ois pitänyt vetäytyä moisesta keskustelusta heti alkuunsa.  "Puhu totuudestasi hiljaa ja selkeästi" on erinomainen ohje. Minäkin siinä lankesin kälkättämään liiaksi uskomuksistani. Tuli vaan mieleen että uskomiselta ei taida voida välttyä, voi vain valita mihin uskoo, tämäkin tyyppi oli juuri osoittanut uskovansa vakaumuksellisesti omiin kuuloluuloihinsa, kun JONKUN, jota ei edes muista, sanomisia luulisi olevan varaa olla uskomatta jopa ennen kuin Jumalan olemassa oloa samoin kuin ennen JOKUA luulisi voivan uskoa ja toimia sen mukaisesti mitä sanoo elämän pituisen kokemuksen ja ties monennenko polven lampuri ja lampaiden omistaja, joka aivan ilmiselvästi ja todistettavasti on olemassakin.

Mainiota muuten on Laikkurin väki. Huumorilla höystetään hommia. Mukava meininki. 

Kesken karitsointijakson iski ilman ilmeistä syytä kauhia ikävä päästä käymään Sonttalassa. Antoivat mennä. Se on kolme tuntia suuntaansa ajoa ja oli reilun vuorokauden reissu lähdöstä paluuseen. Halin koiran, kävelin laitumilla nautojen kanssa, tein äijille ruokaa kun ne katsoi Kanada-Suomi lätkämatsia, lätkästä en välitä mutta äijien lätkän katsomista oli hauska kattoa, ohjeistin äijiä Farmerin pyynnöstä kun valitti ettei ne ole tekemässä niinkuin Farmeri haluaa, kyseessä oli vasikkalan sisustus, siihen tuli sitten perässä Farmerikin ja nyt oli pojat paremmin kuulolla, semmoinen hauska pieni jutska oli siinä kun Farmeri sanoi "tulkaas pojat tänne", minä jäin hieman ymmälläni paikoilleni epäröimään että olikohan minun osuus tässä jo sitten ohi? Mutta Farmeri kääntyi ja sanoi "sinä kanssa, sinä oot kanssa poika" pikku juttu ja pieni ohi menevä hetki mutta tuntuipa kivalle. Ei siksi että mulla olis mitään mimminä olemista vastaan. Ikävä oli helpottanut ja ajoin iloisena takaisin Laikkuriin.

Erityinen päivä Laikkurissa oli se kun uskoivat huomaani koko heela paikan ja lähtivät juhlimaan kolmosten koulunpäättäjäisiä. Minä katsoin lampaille, kanoille, koirille, kissalle ruokaa ja vettä. Väki tuli yöllä takaisin ja olivat iloisia hyvästä päivästä. Hyvä päivä oli minullakin. Varsinkin minkkikoiran kanssa rannalla kirmaaminen.

Mutta nyt olen ylittänyt itselleni asettaman kirjoitus ajan. Pesukone on pyörinyt, pyykit pitää ripustaa ja navetalle jäi vielä tekemistä.

Ja nyt on on mennyt päiviä kolme. Opettanut Blondia. Blondi on kiva ja hyvällä asenteella liikkeellä mutta rutiinia työhön ei ole ja opettaminen pitää aika lailla alkeista aloittaa. Tänä menneenä päivänä näin sinitukkaisen miehen. Olin vaihtamassa maitosuodatinta kun näin. Kysyi Farmeria. Mies on iso ja jotain 70v ehkä. Olin vähällä kysyä mitä päälle on tapahtunut mutta en sitten kuitenkaan. Saa olla pää sininen jos haluaa eikä kuulu mulle.

Ja nyt on taas mennyt päiviä. Blondi on kiva mutta kiva ei riitä. Pitäisi pystyä ja pärjätä maatilan pyörityksessä.  Ikävältä tuntuu kun tuntuu että tässä on Blondille liikaa.  Liikaa joutuu selittämään samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Saapaskalle tullut luovutus olo, ei huvita selittää enää.

Kesäkuun ykstoistas päiväkin oli. Kiva päivä olikin. Lypsää, ajaa avanttilla heinää pöytiin, hakea lehmiä ylämailta navettaan, mennä traktorikyydillä ylämaan pelloille, siellä Farmerin kanssa ajettiin naapurin lampaita pois ja korjattiin aitaa, uudestaan vielä traktorikyydillä yläpeltojen portille asti kun Farmeri ajoi meikkiksen ja Blondin, siitä kävellen, paikattiin vielä pätkä aitaa ja mentiin luistelulampeen uimaan, paitsi ei siinä uida voinut kun vesi niin vähissä mutta hauska mutakylpy, aurinko paistoi ja lämmin oli tuuli. 40v11kk oli Saapaska.

Ja nyt on sateinen aamuyö ja väsyttää. Panda pentukoira mokoma mekastaa. Se on ulkona koska kakkaa eteisen suihkuun jos on sisällä. On siis 2 vaihtoehtoa, joko herätä mekkalaan tai siivota kakkoja, "koira, ihmisen paras ystävä" sanoisi saksalainen Roobe2.

Otetaanpa takauma pääsiäisen tienooseen kun kävin Suomessa. Sonttalasta lähtöä edeltävänä iltana kävelin koirien kanssa kanjonilla. Istuin koira kummassakin kainalossa kattelemassa naaliparia kevätleikeissä. Naapurin taimikossa rastaat lauloi. Aina vihlaisee sydäntä lähtö ja Riepu-koiran jättäminen. 

Ajoin aamuyöllä lähemmä kenttää minne Farmeri kysynyt paikan jättää auto. Meillä oli siinä kadun varressa treffit klo 5 aamulla. Farmeri kyyti siitä kentälle. Käski olla hiljaa puhelun ajan kun työpaikkaan ilmoittautui kipeäksi, koska piti maksaa maitokiintiö, sitä ei kait sitten töistä käsin ois voinut?

Suomessa etelässä oli harmaata tuhnua ilmassa, keskemmälle matkatessa muuttui lumeksi, oikeen kunnolla lunta, hienoja lumiset puut kattella bussin ikkunasta. Olin järjestänyt tyttöjen illan Jyykkylään. Niin kiva kun tulivat. Juotiin teetä ja juteltiin. Kolattiin lunta kirkon rappusilta. 

Havusmökillä Taaton kanssa suunnitellusti laitettiin komerosta mulle oman mökin kaikkein omin huone, kiva tuli. Siellä hankikantosia potkurilla päästellessä ei taas tullut mieleen mitään parempaa.

Siskoksen luona tenavia tädetin. Tintti tytön ja TehoElma koiran kanssa aamulenkkiltiin hankikantosilla. Eskarista suoraan vein porukan kävelylle lammelle. Samalle mihin pojat kesällä hyppi laiturilta. Nyt oli jäässä. Tapettiin pilkkiukon jäälle hyppimään jättämät kalat, opetin ettei jätetä eläimiä kitumaan. 

Jäänsaarelle palasinkin Hemmon kanssa, joka tuossa tämän postauksen alussa siis jo lähti. Lentokentällä tavattiin ja päästiin koneeseen vierekkäin. Ai niin, myöhästyin bussista kun aikailin Havusmökillä. Ajettiin bussia kiinni kentälle asti, Taatolle siinä etelän reissu yllättäin. Soitteli matkan varren suvulle lähtiskö kukaan häntä opastamaan kentältä pois mutta ei kukaan kokenut voivansa auttaa. Selvisi tuo kuitenkin pois sieltä kaverin puhelinopastuksella.

Mitäs tässä vielä? No, yksi ihminen on tehnyt katoamistempun. On hän elossa ja olemassa mutta yhteyden pito loppui. Jokaisella syynsä. Ei voi kuin antaa olla, häiriköidä en halua. Pikkuisen on ikävä ja harmitus, kuin myös on ilo tuttavuudesta. Monipuolisesti aiheita tuli tuttavuuden aikana läpi käytyä.

Yhden tyypin kohdalla taas toivoisin että tekisikin katoamistempun. Tyyppi kirjoitti joskus hauskasti ja typerä menin kertomaan sen hälle. Ei se kertominen sinänsä typerää ollut mutta se etten typerä tajunnut että kommentoidessa sähköpostiosoite näkyy, tai kai sen saisi piiloon jos osaisi ja tajuaisi laittaa. Mutta sen tyyppi nyt kaiketi tietää. Alkoi tuntua häiritseviltä kommenttinsa. Toivottavasti ei siitä seuraa mitään sen kummempaa. Haluaisin vaan kirjoittaa anonyymina blogia.

Jonkin aikaa on tullut luettua JaRan blogia. Hän pohtii kiinnostavasti asioita, vaikkakin joissakin kohtaa on häirinnyt  naisten ajattelun tulkinnat. 

JaRan jutuista kumpuaa seuraava oma pohdintani: Itse olen mieluusti mimmi enkä toivo olevani mies mutta jotenkin koen vaikeaksi sanan nainen. Pidän kovasti siitä kun tulen kohdelluksi miesten taholta veljellisesti ja toverillisesti enkä korostetusti naisena. Minäkään en kelvannut sille miehelle jonka olisin ennen kaikkia muita halunnut, mutta sen aika on ohi, hyvä niin, enää en haluaisikaan, ei voi tietää tapaanko vielä joskus jonkun jonka haluan ja joka haluaa minut, mutta se ei huoleta, miehen löytäminen ei ole onneni ehto, olen onnellinen näin, pääasia että jos jonkun tapaan on osata arvioda sopivuus, osata olla lähtemättä suhteeseen jolla ei olisi mahdollisuuksia toimia ja vain olevan onnen pilaisi. 

Ikää tällä Saapaskalla tänään 40v10kk, päivä on lauantai, sijainti Jäänsaarella Laikkurissa, fiilikset hyvät muuten mutta flunssan pukkas, karitsoinnit meneillään, yövuoro takana, 15 uuhta vuoron aikana vuoni, yö menee nopeasti kun on tekemistä, pieninä hetkinä kun ei ollut meinasi nukahtaa pystyyn, Jarru sanoi samaa että kylläpä kovin nukuttaisi, flunssa kuuluu olevan päällä talon väestä monella muullakin, apuväkeä kertynyt viikonlopuksi sen verta paljon että mulle luvattiin loppupäivä vapaata, se onkin kiva, nukkua pitää mutta herättyä meinaa tämä lähteä tuohon söpöön pikku kirkkoon soittelemaan huilua ja johonkin suuntaan kävelemään, kivoja vaihtoehtoja hiekkaranta, satama, jokivarsi, kukkulat...