Taas tänäänkin iloinen.  2 varsalla ekaa kertaa riimu päässä ikinä ja ensimmäiset askeleet riimun narussa otettu. Tosin kaava menee niin että ensin minä lennän narun päässä pari kierrosta ympäri aitausta, sitten varsa pysähtyy ja tuumaa. Mitä toi ihminen haluaa!?! Varsa huomaa että päätä ei kiristä jos sitä kääntää tuota tyyppiä kohti ja ihminen vieläpä antaa nappulaa tai heinää pikku tukon jos niin tekee ja ihminen kehuu vuolaasti jos sen perässä ottaa askeleita.

Tästä kaavasta ainoa poikkeus toistaiseksi on Nösö, mutta se on poikkeus muutenkin. Sille sai riimun laittaa päähän ilman mitään totutuksia kun siitä on vaan kivaa kun sen kanssa räpeltää ja narussa se seurasi heti nätisti. Siltä puuttuu kokonaan pelko ihmisiin eikä ole kyllä liikaa kunnioitustakaan. Sitten karsinaan sisään astumisessa sillä oli ongelma. Siinä tuli hiki ja molemmat oli hengästyneitä ja kesti puolitoista tuntia ensimmäisellä kerralla enkä lopultakaan saanut sitä siihen karsinaan mihin alunperin meinasin. Toisella kertaa kesti enää ehkä 20 sekuntia jonka jälkeen tuli sisään hypyllä. Kolmannella kerralla ei ollut enää ongelmaa.

Muillekin täytyy vielä antaa työnimet. On jo Lilli ja Vinski. Orivarsoja yhteensä 8. Yksi 3,5v ja loput 1,5v.

Kapu pysähtyi ohi mennessään katsomaan mun touhua, riimua päähän olin jujuttamassa Vinskille, sanoi ettei halua alkaa tykkäämään niistä kun ne on makkaraksi menossa kaikki paitsi Lilli. Minä en halua ajatella sitä. Jospa jollekkin niistä olisi jotain muutakin tulevaisuutta. Ja minä ainakin opin tässä jos ei mitään muuta. Ja menevät nätisti ja stressaamatta sitten teurasauttoon varsinkin jos saan opetettua ne kävelemään myös traileriin. Mutta kuten sanoin ei ajatella sitä.

Tallinaaleista semmonen että Napsu alkoi eilen jumittaa kesken lenkin ja jumitti edelleen nyt illalla. Kannoin sitten sitä sylissä ja Nipsu vipelti tavalliseen tapaansa siksakkia.

Kävin ajelulla Jylinällä(vesiputous). Susu-Auton lämpömittari näytti -10. Tyyntä ja kaunista. Minä tätä paikkaa.

Sonttalasta Farmeri laittaa viestiä että olisin niin tervetullut takaisin eikä tiedä selviääkö talvesta jos ei saa työntekijää. Minä en nyt voi täältä. Harmittaa etten voi auttaa. Painaa mieltä. Täällä olo ei silti harmita. 

Aika uskomaton tilanne nyt tässä Saapaskalla. Saa palkkaa siitä että asuu mukavasti hienossa talossa vuonon rannassa. Tehtäviä on vähän. On aikaa leikkiä. Leikin hevostenkouluttajaa, huilistia, tähtitieteilijää, naalihandleriä, jumppaajaa, papukaijahändleriä. Pitäisi kyllä taas leikkiä enemmän myös opiskelijaa ja opiskella kieltä...