Aaton aattona vesivoimamies tuli uudelleen, tällä kertaa Kapun pyynnöstä auttamaan vaihtamaan generaattorin polttoaineletku toiseen tankkiin. Olin Kapun käskystä kokeillut kepillä paljonko oli polttista ja kun oli vaan 20 cm totesi että paras vaihtaa täyteen tankkiin. VV- mies katteli paaleja pellolla ja sanoi että sinä olet nyt tilanpitäjä täällä, aja niitä kotiin. Kerroin ettei uskalla, luistaa traktori mäessä. VV-mies sanoi että ajat sitten rannan kautta, ei tiedä milloin tulee taas talvi eikä sitten pysty ajamaan. Sovittiin että menen aattona voimalaitokselle kyläilemään.

Aattoaamuna aloin ajaa paaleja. VV- mies oli oikeassa, nyt oli ihan paras ajaa, ei lunta ja maa jäässä, rannan kautta tosin aika rytkytystä ajaa ja pidempi matka mutta olkoot, yläkautta liian pelottavaa.  Kello alkoi lähestyä sovittua aikaa että olisi kohta pitänyt lähteä voimalaitokselle, vähän harmitti että tuli sovittua sinne meno kun paalinajo maistui ja onnistui. Sitten VV- mies soitti että paha ilma ja tie saattaa olla mennyt tukkoon, ei kannata tulla. Olinkin jo katsellut että paksu on pilvi vuonon perän ja voimalaitoksen päällä. No hyvä, minä jatkoin paalin ajoa. 

Kapu ja kumppanit ei päässeet tulemaan, itse en päässyt minnekään, mutta paaleja riittäisi, menisi se aattoilta kivasti näinkin. Ajoin ja lauloin joululauluja. Joulutekstaria laittoivat Ex D ja Farmeri Ajoin yöhön asti kunnes väsytti niin että saattoi mennä nukkumaan. Joulupäivänkin ajoin ja toisenkin joulupävän. Pidin taukoa kun renkutus alkoi tuntua selässä. Luin kirjaa ja jumppasin selkää. Pitääkin perustaa tänne blogiin luetut kirjat hylly. 

Illalla  myöhään 28.12 Kapu ja kumppanit sitten saapuivat. Aijemmin oli Lissu Kapun naisystävä soittanut ja kertonut hänellä olleen suunnitelman. Sillä puhelulla oli järisyttävät seuraukset. Sanoi että hän voisi olla vuononrannassa muutaman päivän niin että minä pääsisin Kapun ja jouluvieraamme Veran kanssa R-kaupunkiin katsomaan ilotulituksia. 

En halunnut R-kaupunkiin. Mutta halusin Sonttalaan. Nyt kun mahdollisuus ilmaantui halusin käymään Sonttalaan koko sydämestäni. Farmerin ja Missiksen viimeiset päivät siellä, sitten lähtisivät tahoilleen tammikuun toinen. Kysyin voiko tulla ja vastasivat että kuulut niin meidän elämään että olisi niin kiva saada sinut luoksemme viimeiseksi uudeksi vuodeksi.

Mutta Lissu petti meidät. Olikin sopinut uudenvuoden vieton lastensa kanssa kun en ollut kerta halunnut R-kaupunkiin ja kun ei ollut luvannut ensinkään mitään ja kun ei muistanutkaan mitä oli sanonutkaan. Ei petä minua enää Lissu. On ihan hyvä jos Lissu ei minulle puhu enää ikinä mitään. Sanoin, tai no huusin, että hänen kanssa ei kannata puhua, menee nyt vaan pois ja jättää minut rauhaan. Olisi halunnut selitellä mutta siinä tuntui olevan vähemmän ja vähemmän tolkkua. Maksakoon maailmankaikkeus Lissulle ansionsa mukaan. Jospa oppisi sekin jotain. Minä en kyennyt esittämään että ei tässä mitään. Annoin näkyä ja kuulua että nyt meni huonosti.

Kun uuden vuoden aaton aattona Kapu ja kumppanit ajoivat pois, ensimmäisen kerran monia viikkoja yksin oltuani oli yksinäinen olo ja ikävä. Vaikka heidän lähtöään en surrut, lähtipähän siinä se Lissukin. Onneksi parikin ihanaa ystävää ja sisko jaksoivat antaa aikaansa kuunnella ja myötäelää pettymyksen ja surun itkuni ja Sonttalaisten kanssa mesepuhelu puhuttiin ja soiteltiin ja viestiteltiin. Siinä tuli lopulta itkettyä sitä möykkynä painanutta surua heidän erosta ja Sonttalan myynnistä. Se helpotti.

Uuden vuoden aattona ja uuden vuoden päivänä oli sää tyyni. Ihmeellisen tyyni. Niin hiljaista ilman tuulta. Aattona kiipesin naalien kanssa mastovuoreen. Kova kipuaminen. Napsu lakkasi liikkumasta lisäsi haastetta heivata sitäkin ylös. Nipsu on kyllä ihmeteltävän hyvä pitkänkin matkan menijä. Jyrkkä ja liukas oli rinne mutta niin vaan ylös päästiin. Heitin Napsun niskaani ja se suvaitsikin matkustaa repun päällä kun kävellä ei edelleenkään suostunut. Vuoren tasaiselta laelta näkyi vilahdus B- kylään  ja kävely laella hikisen kiipeämisen jälkeen rattoisaa. Sielläkin oli tyyntä. Alas laskin pyllymäkeä naalit sylissä. Uuden vuoden päivänä vuoriretki väsytti ja istuin kylpypaljussa enkä paljoa muuta tehnytkään.

Paaleja oli vieläkin.  Renkutus rannan kautta alkoi kyllästyttää ja matka lohkoille pidentyä. Mietin. Sitten lastasin paalipihteihin lavan päälle laatikon ja laatikkoon sepeliä, lapion ja kastelukannun ja kastelukannuun lämmintä vettä kylpypaljusta. Ajoin ylätielle ja ripottelin jäiseen kohtaan ja jyrkkään nousuun sepelit ja kastelukannulla liruttelin vettä päälle. Toimi. Sepeli tarttui jäähän ja pysyi siinä ja traktori kulki ylös ja alas luistamatta. Uudella ilolla ja innolla ajamaan. Ajoin aamuhämärästä iltahämärään. Uusin sepelikäsittelyn kerran. Tankkasin traktorin ja ajoin kuutamoyönä. Sittenpä alkais olla paalit pinossa. 4 paalia enää pellolla. Yksi niistä on peltoon lujasti jäätynyt.

3. 1. 2018   Kaksi autoa tulossa! Ihmisiä! Sydän alkaa hakata. Ystäviä vai vihollisia!?! Toisen auton perässä kärry.  Siitä arvaan että etsivät lampaita, eivät siis vihollisia. Pyydän päästä niiden mukaan ja pääsen. Ompas se mukavaa. Olla hyväntuulisessa porukassa. Ne ovat samaa perhettä molemmat autolliset. Vahvistuksena yksi naapuri ja yksi tyttöystävä. Koiria 4. Kerron niille missä olen nähnyt lampaat. Olen nähnyt 7. Löydetään ja saadaan kiinni 10. Perheessä on 5 lasta. 2 isoveljeä ja noin 14 v kolmoset, tyttö ja identtisen näköiset pojat. Toisella pojista tyttöystävä. Mietin että toivottavasti se erottaa pojat toisistaan. Äiti on porukan pomo. Kun se sanoo jotain radiopuhelimeen niin se tapahtuu. Mies ja lapset ja koirat ja naapuri tottelee mukisematta. Naapuri sanoo minulle että lampaidenkin täytyy tehdä niin kuin se emäntä sanoo. Vaikkakaan eivät mukisematta. Vastaan pistävät kun niitä kärryyn lastataan. Olipas se mukavaa!

 

5. 1 2018

Aamu menee tutkiessa Sonttalan eläinlistaa. Vertaan sonneja. Teen astutusryhmäsuunnitelman kevään aikana astutusikään tuleville hiehoille. Soitan Farmerille. Se on R- kaupungissa, sanoo soittavansa joskus takaisin kynän ja paperin kera. Luen ekirjaa Hammaskeiju. Teen ruokaa. Papukaija istuu pöydän alla. Se haluaa purra pöytäliinaa. Tarjoan tyhjää kananmunakoteloa purtavaksi. Se mieluummin puree pöytäliinaa. Nostan pöytäliinan liepeet ylös. Uusin huilulla opettelemani laulu on kymmenen virran maa, ponteva laulu. Illalla taas talliin ruokkimaan naalit ja hevoset. Näen tallin ikkunasta tiellä lähestyvät auton valot. Sydän alkaa hakata. Alkaa hakata vielä enemmän kun tunnistan keltaisista lisävaloista sen Kapun autoksi. Tuliko Lissukin? Miksei Kapu soittanut. Olisi ollut ostoslistaa. Kapu tulee ja halaa ja toivottaa hyvää uuttavuotta. En vastaa. Olisin viihtynyt vielä yksin. Puhun vähäsanaisesti asioista kun kysyy ja pysyttelen mahdollisimman paljon omissa oloissani. Oikeinkin mukavan ensivaikutelman jälkeen huomasin jo kauan sitten että näiden ihmisten kanssa pitää tottua siihen että mitä sovitaan ei välttämättä mene ihan niin. Totun huonosti sellaiseen. Ja sellaiseen että itseä koskeviin kysymyksiin kierretään vastaamasta mitään ja puhutaan asian vierestä. Lissu ei tullut. Hyvä. 

Silti huippua että olen saanut kokea tämän paikan. Upea vuononranta!