Reilu vuosi sitten mietin kysymystä, 5 tärkeintä elämässä oppimaasi asiaa? Hyvä se on semmoistakin joskus miettiä, olisihan se surku jos eläisi elämän koskaan sitä miettimättä. Kysymykseen vastaaminen oli yllättävän voimia ja aikaa vievä, silti mieluinen tehtävä. Kiitollinen olen kysymyksen esittäjälle.

Kas näin on silloin tullut tuumittua:

➰➰➰Näyttää nyt siltä että olen oppinut elämässä vain 2 asiaa ja nekin vajaasti! Saapa nähdä oppiiko sitä vielä jotain, jos saa elää vaikka toisetkin noin 40 vuotta.

1. Omat jaksamisen rajat, tunnistamaan ne ja kunnioittamaan niitä. Tätä en olisi uskonut vaikka olisin sen jostain lukenut tai vaikka sitä kuinka olisi minulle hoettu. Työhullun piti oppia kovan kautta, siinä meni kroppa sekä mieli väliaikaisesti romuksi, mutta oppi meni perille ja onneksi se tapahtui jo parikymppisenä niin opista on ehtinyt olla hyötyä. Tämän opin avulla on pystynyt tunnistamaan jos rajoja ollaan lähestymässä ja osannut hellittää ajoissa ja tarvittaessa toimia muiden vaatimusten vastaisestikin. Kukaan muu kun ei voikaan toisen rajoja tietää, eikä romuna kuitenkaan ole iloksi eikä hyödyksi kenellekään. Työhulluna on kivaakin välillä painaa niin että tuntuu ja kokeilla mihin pystyykään, vähän niin kuin urheilija yrittämässä omaa ennätystään, mutta loppuun palamisen rajojen lähellekään ei ole tarvinnut enää uudelleen mennä. Tähän liittyy sekin että nauttii myös pelkästä olemisesta ja muun kuin työn tekemisestä. Rehkiä rennosti asenne löytyi tällä opilla. Ehkä iän myötä koko ajan vaan rennommin menee työtehonkaan siitä välttämättä heikentymättä.

2. Varovaisuus suhteiden suhteen. Nuorelle itselleni jos voisin palata sanomaan, sanoisin: Ole varovainen! Näe tosiasiat. Ajattele järjellä. Älä ajaudu seurustelusuhteeseen vain sillä perusteella että kun tuntuu niin hyvältä, toinen on niin kiva ja hauska jos selvästi näet myös sellaista mitä et elämääsi halua tai onnistuminen on selkeästi mahdotonta vaikkapa siksi että toinen tietää tahtovansa lapsia ja toinen tietää että ei tahdo, tai toisen elämäntavoissa on jotain itsellesi mahdottoman vastenmielistä. Siinä tapauksessa pysyttele vain etäisemmässä ystävyydessä vaikka tuntisitkin vetoa. Koska mahdoton epäonnistuu ja siinä satuttaa itseään ja toista ja on raskasta kantaa sitä että on satuttanut toistakin. Ja koko juttu näyttää ja tuntuu typerältä jälkeenpäin ja nolottaa.
Ja silti, tietenkään aloittaessa ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Suhde voi osoittautua toimimattomaksi vaikka kaikki järjelläkin ajateltuna näyttäisi hyvältä ja oikealta. Siinä tapauksessa ei kuitenkaan tarvitse tuntea syyllisyyttä. Rakkaus on riski. Koko elämä on! Ei riskiä, ei elämää!
En voi paukuttaa rintalastaani tämän suhteen ja kehua onnistuneeni tai edes välttämättä täysin opineeni. Voin vain uskoa armoon ja mahdollisuuteen armosta jatkaa paremmin. Ja suhtautua ymmärtäväisemmin toisiin joilla ei ole nämä jutut mennyt ihan putkeen, vaikka ehdoin tahdoin rikkomista tahtomattanikin paheksun.

 

Tässä kohdassa 3 vielä muutama periaatte jotka täysillä allekirjoitan ja voin toimiviksi todistaa mutta joku muu kuin minä on ne sanoittanut.

3.

- Jos et nauti siitä mitä teet, jos et innostu siitä joka päivä uudelleen, tee jotain muuta!  (En tiedä sanojaa)

- Jos joskus et saa sitä mitä haluat kovastikin, rauhoitu, sinulle saattaa olla tulossa jotain vielä parempaa sen sijaan! ( Eräs pastori )

- People should have fun as much as is possible without hurting others. ( Näin sanoi itse Farmeri)➰➰➰

 

 

Näitä oppeja pidän elämän onnen kannalta omalla kohdallani tärkeimpinä. Niiden kanssa on oltava nöyrä ja koitettava pysyä herkillä. En ole täysin oppinut vaan oppiminen jatkuu.

Onhan sitä monenlaista muutakin hyödyllistä ja tai kivaa tullut opittua ja joissa myös on edelleen mahdollisuus oppia paremmaksi. Mainitaan nyt tuoreimpia 2 että tulee 5 täyteen.

4. Nuottien lukeminen/soittaminen nuoteista

5. Hevosen opettaminen riimuun