Olenkin taas takaisin Laikkurissa oltuani muutamia päiviä serkulle ja sen miehelle oppaana sekä Sonttalassa hommissa että kesätyöntekijä Kindy sai hieman huilahtaa. Kiva kun kysyivät vielä Laikkuriin ja kiva kun pääsin tulemaan. Karitsoinnit lopuillaan, parikymmentä uuhta jäljellä.

Niin, serkku ja sen mies kysyivät oppaakseen Jäänlannin matkalleen. Lupasin mielelläni. Toiveena heillä oli nähdä kaupunkia, maisemia ja kuumia lähteitä. Majoitusten suhteen toive oli että oma vessa saisi olla huoneessa eikä halvinta välttämättä. Sen mukaan sitten varasinkin. Itselleni olisi vaatimattomampi välttänyt hyvin. 

He ovat nyt palanneet kyseiseltä matkalta Suomeen ja tuskin enää minua pyytävät oppaaksi jos edes Jäänlantiinkaan enää tulevat.

Mikä sitten ei mennyt hyvin, enkö kuunnellut toiveita, tekisinkö jotain toisin?

Minä näytin sen Jäänlannin jota minä rakastan sellaisenaan myös huonoine teineen ja huonoine ilmoineen ja autioine seutuineen ja sielä jossain vielä viipyvine harvoine ihmisineen. Ahdistun suosittujen turistikohteiden ryysiksessä ja keskustan ahtaudessa. Ehkä serkun kannalta ajatellen olisi pitänyt jättää vuoristoajot vähemmälle ja pysyä R-kaupungissa ja laittaa ne sieltä turtistibusilla oikeita nähtävyyksiä näkemään. Minähän käytin ne Sonttalassa ja täällä Laikkurissa ja esittelin navetassa lehmiä ja lampolassa karitsoita vaikka eihän ne semmoista toivoneet... Jäänlantikin kieltämättä esitteli ilmojen suhteen nurjempaa puoltaan, itsekin yllätyin olojen talvisuudesta vuorilla, siellä oli lumiaurat töissä. Opastettavat pelkäsivät että pudotaan rotkoihin. Pitää yrittää jatkossa valita opastettavat tarkemmin. Jos haluavat paikkoihin missä on turistitiheys suuri niin minä en ole sinne oikea opas.

Ne eivät oisi kävelleet yhtään. R-kaupungin keskustaakin piti kierrellä autolla ja kun halusivat johonkin kivan näköiseen putiikkiin niin eivät sitten halunneetkaan kun en saanut autoa parkkiin tarpeeksi lähelle. Ja sitten kuului nurinaa että paikat särkee autossa istumisesta. Ei ois voinutkaan voittaa? Kysyin lopussa mikä oli parasta ja mikä pahinta. Kummankin mielestä pahinta olivat lumisohjoiset vuoritiet, toisen mielestä parasta oli uimapaikka lämpöisine ulkoilmavesineen ja toinen ilmoitti parhaaksi kotiin lähdön.

Oli minunkin mielestä hyvääkin. Se että käytiin ravintoloissa kunnolla syömässä ja myös pidettiin ruokaa kunnolla mukana. Itsekseen tulee ehkä suottakin pihtailtua. Nämä eivät pihtailleet. Ei sillä, en tarpeetonta törsäämistäkään ihastele. Matkan hauskimman vitsin tuli serkun mies tahtomattaan lausahtaneeksi I-kaupungissa ravintolassa. Sitä naurettiin vielä seuraavana päivänäkin. Itselleni pitkän ajon I-kaupunkiin halki autioiden seutujen teki kannattavaksi siellä matkan varrella keskellä ei mitään pieni vanha talo jossa pieni vanha pariskunta myy kahvia ja vohveleita. Vessan ovessa lukee että sitä saa käyttää ilmaiseksi tai siitä saa maksaa 200 kruunua per henkilö. En tarvinnut kahvia enkä vohvelia mutta vessaa tarttin ja halusin maksaa. He niin ilahtuivat kun osasin ihan vähän puhua heille jäänkielellä, ilahduin itsekin heidän ilahtumisesta. Illalla I-kaupungissa sateen lakattua ja opastettavieni mentyä jo nukkumaan kävelin kaupungin suojaksi rakennetun lumiesteen päällystää ja ihastelin miten kaunis kaupungin maisema olikaan taivaan kirkastuttua. Harmi kun sekin jäi opastettavilta näkemättä. Aamulla satoi taas.

 

Muutama sana Kuvatukselle: Miksi sitä on soittaminen lopetettu? Vai onkokaan, jos on vaan kuvataidetauko. Heitin kerran haasteen jossa pohtia 5 asiaa jotka on elämässä oppinut, lupasin että kerron vielä omanikin, lupaus ei ole unohtunut, seuraavaan postaukseen on aije, viimeistään seuraava 11 päivä.