Minun lähimpiä ja rakkaimpia ihmisiä ovat Taatto ja Äippä sekä T-sisko ja T-siskon pesue. P-veli eli Peeveli siihen ei kuulu. En siedä. Nyt ei enää tarvitse, on mahdollista välttää lähes kaikki tekemisissä olo. Lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa tuli Peevelin taholta ilkeilyä ja häiriköintiä riittävästi, toki on itsestänikin varmasti vastusta ollut, sen jälkeen Peevelin on voinut valita elämästään lähes pois olemalla olematta tekemisissä ja tekemällä sen myös lähimmille selväksi. 

Tosin, Äippähän ei tätä ole halunnut ymmärtää, koska Peeveli on oma poika mahtava upea vaikka mitä tekisi ja kaikkien muidenkin olisi Peeveliä ihailtava ja tuettava ja pelastettava ja uskottava hyvää ja oltava sille kiva, siis vaikka Peeveli mitä tekisi. Eikä Peevelin ei niin mahtavan upeista tempauksista saa puhua, pitää olla niin kuin niitä ei olisi ollutkaan ja aina vaan uskoa että kyllä se on mahtava upea tyyppi oikeasti, siis vaikka mitä tekisi. Tästä on seurannut hiertymää väleille Äippään. Tuskinpa Äippä muussa tapauksessa kannustaisi ja suosittelisi tyttärilleen pitämään yhteyttä arvaamattoman, piittaamattoman, väkivallalla uhkailevan, omaisuutta tuhoavan, alkoholin ym aineiden väärinkäyttäjän, hoitoa vastaanottamattoman mielenterveyongelmaisen kanssa mutta kun oma poika mahtava upea. Ai niin, ei siitä saanut puhua.

Tähän kohtaan sopii Kuvatuksen lausuma että päihteet ei ole tehneet ketään onnelliseksi. Uskon ja olen erittäin samaa mieltä. Onnettomaksi ne on kyllä tehneet monia. Ehkä jotkut pystyy niitä käyttämään ilman onnettomuuttakin, ehkä. Sanon sillä perusteella vaan mitä olen nähnyt. Omaa kokemusta kännäämisestä tai mömmöilystä ei minulla ole. En ole ollut koskaan juovuksissa, olen minä joitakin kertoja alkopitoisia juomia maistellut teelusikalla. En siis tiedä kuinka onnellista se juovuksissa olo sitten onkaan. Toisaalta ei ole ollut myöskään krapuloita. Olen halunnut kokea tämän yhden elämän selvin päin.

Mutta se Peeveli! Oli sotkenut mun piirustuksen! Piirustus oli Taatolla ja Äipällä niiden kotona seinällä! Ollut monta vuotta! Nyt ei ollut! Taatto vienyt sen minun omaan mökkiin Havuseen ja laittanut seinälle sielä! Minun mielestä huonoon paikkaan! Parempaan paikkaan siirtäessä huomasin että sille on käynyt jotain!  Sen päälle oli permanenttitussilla töherretty että perse! Taatto oli tehnyt parhaansa korjatakseen piirustuksen entiselleen! Piirustus käsissäni ihmettelin, naurahdinkin ja sitten suutuin! Haukuin Peevelin muun muassa hyödyttömäksi tuholaiseksi! Taattokin sai haukuista osansa! Eihän Peevelin tekonen Taaton syytä ollut, mutta suututti tekosen peittely! Mökötettiin muutama tunti! Suututtaa vieläkin mutta myöskin jo taas meinaa hieman naurattaakin koska tässä melkein 40v on kiukkuinen siksi kun sen 37v veli on sotkenut sen piirustuksen! Siis ikä melkein 40 eikä 4!

Peevelin kanssa ei kannata olla tekemisissä mutta itse hän joutuu itsensä kanssa olemaan ja joutuu siitä eniten itse kärsimään. Eikä kannata enempää Peevelistä. 

Se piirustus on tehty osin puuväreillä, osin vesiväreillä sekä tussilla. Tekovuotta ei ole merkitty mutta jotain 20 vuotta sitten? Siinä on lehmä ja lehmän selässä tyttö ja taustalla muutama muu lehmä. Muistaakseni olen siitä digikameralla ottanut valokuvan. Aijon etsiä sitä muistikorteilta ja jos löytyy teettää suurennoksen. Sotketun laitoin piiloon arkistoon. Suurennoksen laittaisin Havusmökin seinään.

Juhannus Savossa. Tässä lähivuosina vietettynä useampikin juhannus Savossa. Käytiin tuossa naapurissa kokolla. Porukkaa oli 18 ihmistä ja koiria 2. Lettuja, tikanheittoa, painia, piilosta, juttelua, laulua. Kuulun siihen porukkaan. Tykkään kun saan kuulua. Olenhan yksin viihtyvä seurasta pitävä sinkku. Tähän porukkaan kuulun monella tavalla. Noin 18 vuotta sitten talon isäntä keksi pyytää lomittamaan vaikka kaukana asuin ja olin töissä. Vastustelin pitkän matkan ja työni takia mutta sai manguttua. Etsi häipänneen emännän tilalle uutta ja piti päästä emäntäkokelaiden kanssa lomille. Ajoin sen noin 200 km viikonlopuksi lypsämään. Muutama vuosi myöhemmin uusi emäntä oli valikoitunut ja pyysivät jälleen lomittamaan. Sillä kertaa se oli minulle pelastus koska silloin olin kipeästi työtä vailla ja sain jäädä joksikin aikaa taloon. Pidin uudesta emännästä. Talossa oli myös suunilleen ikäiseni poika joka puhui mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan ja josta päättelin että tuossa on epäsosiaalisin tapaamani tyyppi. Isäntä kuulema oli puhunut että ottaa minusta miniän! Olihan mulla kerran poikaystäväni Nro3 mukanakin yhden pääsiäsen tienoon. Töistä tykkäsin mutta palkan maksu oli pihiä ja ärsyynnyin erityisesti siitä että isäntä käsitti heikosti että ihmisellä saattaa olla muutakin elämää muualla ja että sen täytyisi päästä lähtemään silloin kun on sovittu eikä useita tunteja myöhemmin. Viimeistä palkkaa joutui odottamaan, kyselinkin sitä puhelimitse mutta ei kuulema ollut millä maksaa. Meni vuosia. Eipä oisi voinut arvata sitä mitä tapahtui... 7 vuotta sitten oli häät. Se epäsosiaalisin talon poika ja T-siskoni menivät naimisiin! Ja Isäntä maksoi mulle mun palkan ihan rahana käteen! On täytynyt muuttaa käsitystä, siskon mies Taakku onkin usein ihan hauska tyyppi. Lehmiä ei ole enää mutta niitä on kiva emännän kanssa muistella. Taakku ja T-sisko asuvat nyt Haapalehtoa, itsetekemäänsä taloa muutaman sadan metrin päässä Kaahasesta.

Taakku kurkki jo ovella kun tultiin pihaan vähän myöhemmin Kaahasesta laalamasta T-siskon kanssa että "Tulleehan ne akat sieltä" ja pojat Taku ja Tiku 6v samoin jo ovelta ennen kuin sisälle päästiin huusivat innoissaan että " Hei täälä heiluu 2 hammasta!!!"