Oli serkkumiehen 5-kymppiset. Taaton kanssa oli otettu asiaksemme olla siellä silloin. Taatto koska on Hemmon*  kummi ja minä koska olen Hemmon serkku ja koska olin utelias näkemään Hemmon rakentaman hallin. Hemmo on tyyppi joka ei ikinä oppinut kunnolla lukemaan eikä kirjoittamaan eikä saa naisiaan pysymään mutta työtä se on tehnyt ja autoja ja koneita se osaa laittaa ja talon se osasi kunnostaa ja laajentaa ja korottaa ja se osasi suunnitella ja rakentaa hallin jossa nyt voi laittaa vaikka laivaa ja hallin toisessa päädyssä hieno tyylikäs asunto. Laiva olikin laitettavana ja toinen vesikelpoisena jossain laiturissa. Taaton kanssa vähän suunniteltiin josko ensi kesänä yritettäis jos Hemmo antaisi meidän siivota siellä metsää. Sen hoito kun ei ilmeisesti Hemmoa ollut innostanut kun niin pusikkona oli. Ja sitten jos pääsisi mukaan vesille sillä laivalla. Päijänteelle.

Peeveli oli tulossa ja tulikin porukoille käymään. Minä haluan pitää Peeveliin hyvät välit, riittävän pitkästi matkaa,  ja lähdin alta pois Siskolle hengaamaan. Oma mökki oli liian lähellä. Vähän harmitti mutta hyväksi se kääntyi koska hengaaminen jäi kun sain töitä.

Lypsyä. Perusnavettahommaa: vasikkain juottoa, ritilöitten painepesurointia, ruokkijan täyttöä, sonnan kolaamista, kuivittamista eli purun heittelyä. Nelisenkymmentä lehmää parressa. Kaksi veljestä isäntinä. Joista toinen hoitaa enempi navettaa ja toinen enempi kaikkea muuta paitsi navettaa. Sanotaan ny vaikka Veikka* ja Eikka*. Veikka tuntee lehmät ja lehmät Veikan. Eikalta ei kannata navetta-asioista kysellä. No, löysi se tuttiämpäriin tutin tiivisteen kun sellaista kyselin, mutta kun vanhaisäntä kävi kysymässä sitä avuksi ottamaan meidän kanssa emää ja uutta vasikkaa pellolta navettaan niin oli sanonut että olkoon siellä jos ette saa, saatiin. Ja kun Veikka oli reissussa kävi  Eikka potkaisemassa halvaantunutta lehmää potkaistuaan ensin toista lehmää joka oli makuulla muuten vaan ja soitti sitten eläinlääkärin sille halvaantuneelle ja oli eläinlääkärin apuna kun antoivat kalkkia. Muuten Eikkaa on näkynyt vain menossa ratsastushousuissaan kovaa vauhtia navetan poikki ja huikkaa mennessään että täällähän on kaikki ookoosti! Vanhaisäntä on ihana herttainen ukko. Heikko jo ja liikkuu huonosti linkaten ja jalka laahaten mutta menee ja tekee sillä vauhdilla ja niillä voimilla mitä on. Vanha emäntä on paikalla kun otetaan lehmiä laitumelta sisälle. Pitää aika metelin jos ei lehmät taikka ihmiset liiku mieleisesti. Lypsypesti piti ottaa koska laskin että rahat tulee loppumaan. Tienannen noin 2000€. Ihan laillisesti verotoimistosta saadulla verokortilla. Siellä sai odottaa 2 tuntia. Virkailijan puheille päästyä asia hoituikin helpommin ja vähemmällä byrokratialla kuin osasin odottaa. Hyvä niin. Elävinä vasikoita syntynyt 6, joista 4 hiehoille. Hiehoiksi erikoisen helposti lypsettäviä olleet kaikki. Viimeksi poikinut pieni vanha jersey lehmä onkin sitten haastavampi ja yks ilta yks lehmä sekosi eikä sitä voinut pystynyt kyennyt ollut mahdollista lypsää. Aamulla oli taas ihan tyynenä eikä ongelmaa.

Eihän se ole itsestään selvää että saa töitä. Paljon ei ole itseni tarvinnut työttömänä kärvistellä mutta sekin kokemus on. Kärvistelyä se on. Olla rahatonna toisten armoilla. Ei kivaa. 

Käynti itäsuomessa. Taaton lapsuuden kotipaikka. Minulle rakas paikka teinivuosilta. Tapasin vanhat tutut ihmiset, nyt eri tahoilla kuin silloin. Kävelin taas pitkästä aikaa lammelle, hiekkakuopalle, kettumökille, harjulle, viimeisen lehmän perässä navettaan aamulypsylle. Serkku perheineen siellä jatkaa tilanpitoa. Pystykorvalla pentuja, ei heti tullut mieleen mitään söpömpää.  Käynnin päätarkoitus oli nähdä elävänä Erkki*. Taaton veli, minun setä. Sitä ei tiedä koskaan kenestäkään kuinka kauan vielä elää mutta se tiedetään että Erkki ei enää kauan. Syöpä. Enää hoidetaan vain kipuja. Erkki suhtautui kohtaloon tyynesti ja asiallisesti ja elämänsä ihmisiin sopuisasti. Ei kaikessa täydellisesti menetelleenä mutta työnsä tehneenä ja asiansa hoitaneena. Erkki virkkoi että kesken elämä tuntuu jäävän, oishan tuota vielä halunna ellää. Oli huumoriakin ja tuttu pilke kulmien alta. Käytiin hautausmaallakin. Tulevalla hautapaikalla. Erkki näytti sormella kivestä kohtaa johon tulee Erkin nimi. Ei siitä käynnistä tullut surullinen vaan levollinen mieli. Lähtiessämme toivotti Erkki onnea ja menestystä. Onnea oli se että sain teininä olla talossa. Innostus karja-alalle oli olemassa sisäsyntyisesti ja Erkki sedän kehut osaltaan kannustivat lisää.

Ei kuolemasta puhuminen ja se että on valmis ja valmistautunut tarkoita että haluaisi kuolla tai että olisi lopettanut elämisen. En minäkään maallista matkaani ole ollut päättämässä vaikka arkun valmistusohjeita/sääntöjä etsiskelinkin ja muita hautajaisjärjestelyjä mietinkin. Se kun on niin että sitten kun se on päättynyt niin jos ei ole sitä ennen sanonut minkä laulun haluaa laulettavan niin se jää sanomatta. Edelleen on minullakin kuitenkin arkku tekemättä ja laulutoivelista laatimatta koska muuta tekemistä. Että sillä selvä. Mikä?

Matkaa lypsylle on siskon pihasta 18km. Se 4 kertaa päivässä. Tuo matka on ollut kiva osa tätä elokuuta. Varsinkin aamulla viiden jälkeen on tunnelmaa. Utua, udun läpi punainen aurinko, ravurit rauhallisina tarhoissaan, hakkuuaukolla kelo jossa istuu korppeja, sivutieltä eteen kääntyvä tumma citroen, en ärsyyntynyt siitä, kolmannella kerralla jo odotin sitä, sama aikataulu jollain. Aamuhommien jälkeen takaisin ajaessa, ei enää korppeja, enenemmän liikennettä ja ravurit treenaamassa, uljaiden eläinten uljasta menoa pölypilvi takanaan

Yöt aloin nukkua majaskassa koska kyllästyin raivaamaan joka kerta Tintin huoneen vierassängyn Tintin leluista. Tintti protestoi, olisi halunnut että nukun siellä sen kanssa, kompromissinä usein pötköttelin lelukasassa sen aikaa että Tintti nukahti. 

Ensimmäiset tähdet sitten Vuononrannan. Kunnolla pimeää sydänyön tunteina. Välillä lämmintä, välillä kylmää. Kesän ja syksyn köydenvetoa.

Keskipäivät horrostanut sohvalla. Lypsyllä käynti väsyttää.

Kuskannut Tinttiä puheterapeutilla. 

Vein lapset metsään. Juoksentelivat. Intosivat sienistä. Ei otettu yhtään kun en tunne niitä.

Eräänä lauantaiaamuna kello 10 oli asiat niin hienosti että lehmät oli lypsettynä, navettahommat tehtynä ja minä ohjaamassa venettä järvellä! Sähköperämoottori vei äänettömästi ja aallot loiskui keulaan. Kävin samoilemassa saaressa ja ajamassa jokea. Näin harmaahaikaran, varpushaukan, uikun?. Siemailin maisemaa. Nukuin päikkärit veneessä. Palasin iltahommille. Olipas se mukavaa! Kiitos herttaisen vanhanisännän kun uskoi tervatun ja tervalta tuoksuvan veneensä lainaan. Jos pitäisi valita elokuun paras päivä niin se oli se.