Ystäväni Lula oli ilmoittanut olevansa tulossa Jäänlantiin ja kysynyt voisinko hänen kanssa hengata ja etsiä revontulia ja minä siihen vastannut että olen luvannut Sonttalan karjasta pitää huolta enkä voi karjaa jättää hengatakseni muualla. Lula siihen että hän olisi sitten halukas kanssani karjanhoitohommiin. Hyvä juttu, ihan kuin jossain suunniteltu! Hirvittää ajatella miten olisinkaan ilman Lulaa viikosta selvinnytkään kun sen verta koville otti edellinen. Osoittautui myös että navetta-avun ja ruuanlaittamisen lisäksi Lula oli korvaamaton keskusteluapu Sonttalan tilanteen suhteen. Ratkaisu näytti jo löytyneen ja tapahtuvan ihan pian mutta eipä sitten sittenkään. Peli jatkuu.

Lula saapui maahan sunnuntai-iltana. Olin etukäteen sanonut Farmerille että hakisin Lulan R-kaupungista iltatöiden jälkeen ja Farmeri siihen että eikun hän ottaa Lulan kentältä asunnolleen yösi ja laittaa aamulla töihin mennessään busilla tulemaan tänne päin. Mutta Farmeri ottikin maanantain töistä vapaaksi eikä siis olisikaan ottamassa Lulaa kentältä. Tuumasi että kyllä se osaa sieltä ominpäineen tulla busilla maanantaina. En nähnyt mitenkään hyödyttäväksi asiasta Farmerin kanssa yrittää keskustella mutta edelleenkin halusin itse hakea Lulan R-kaupungista. En tiennyt tarkalleen miten pääsisin lähtemään joutumatta vääntämään mutta tilaisuuteni koitti kun muistutin pokkana Farmeria että olikos tarkoitus ottaa lehmien kuukauden lypsymäärät ylös. Farmeri kääntyikin niiltä sijoiltaan kyseiseen hommaan. Vaatii keskittymistä ja siinä kestää puolisen tuntia ja navetan tietokone on pienessä ikkunattomassa huoneessa mistä ei pihalle näe eikä hyvin kuulekaan varsinkaan jos on vaikka lantakone päällä. Omat hommani viimeisteltyä laitoin sen lantakoneen menemään ja häivyin sisälle, vaihdoin vaatteet, puhelin, lompakko ja tabletti reppuun, jäät ja lumet auton lasista, auto käyntiin ja tielle. Moinen salaa lähtö sai sydämen hakkaamaan. Riemullinen vapauden tunne! Noin kolmen minuutin ajon jälkeen soitti Farmeri ja kysyi missä olen. Sanoin että hakemassa Lulaa. Jos en pääse vuoren yli niin sitten en hae. Farmeri että soita jos on ongelmia.

Lulan avun ansiosta ehdimme käydä koirien kanssa kävelyllä jonkun kerran ja minäkin sain paremmalla mielellä ottaa joskus päikkärit kun ei ollut kukaan nälissään navetassa sillä aikaa. Mutta on siinä silti hurjasti tekemistä. Lula oli hitaampi kuin muistin ja otti lepoa kun olisi ollut vielä tekemistäkin ja usein selitti ja selitti jotain kun meikkis yritti tehdä lähtöä navettaan. Vai olenko itse vain nyt niin väsynyt että olen vähemmästä kärttyinen? Mutta joka tapauksessa viikon pelastus oli Lula. Testilypsyn teimme myös ja järjestimme vasikkaryhmät uusiksi.

Meillä oli Lulan kanssa viikon aihe: uskollinen rakkaus vastaan niin sanottu vapaa rakkaus. Kirjoitetaan kirja siitä! No, saapas nähdä kirjoitetaanko...

Su iltana lähtiessään Farmeri sanoi että ehkä lähtee viimeisen kerran. Viikon kuluttua lauantaina vein Lulan B-kaupunkiin bussille aamuhommien jälkeen. Koirat oli mukana ja käveltiin kurkaamassa yksi vesiputous. Ja käytiin pizzalla.Takaisin Sonttalaan illalla saapuessani oli Farmeri tullut ja sekoittamassa sontaa ja ajamassa paaleja kuin konsanaan farmeri. Oli lypsylläkin ja teki ruokaa. En pizzan päälle saanut enää paljon syötyä ja nukutti armottomasti. Eilen sunnuntaina otti taas aamulypsy koville. Vessassa piti rampata. Sorkkahoitaja oli tulossa ja mietin että miten ihmeessä jaksan sorkkahoitajan apuna olla. Mutta heitä olikin kaksi. Kun näin riuskat nuoret miehet, kysyin Farmerilta onko ok jos en edes yritä olla sorkkahoidossa mukana, jos vain hissuksiin ruokin vasikat ja sonnit ja menen nukkumaan. Kävi Farmerille ja ah mitkä usean tunnin päikkärit nukuinkaan. Tässä on kuukaudessa paino pudonnut yli 5 kiloa eikä ois ollut tarvetta pudota yhtään. Soisi jo tuon massun asettuvan.

Jälleen on uusi viikko yksin Sonttalassa alkanut ja aamulypsy lypsettynä. Laitoin Farmerille viestin että aamu ja minäkin ok, älä ole huolissasi. Ei auta kuin katsoa miten menee jatko. Teurasauto on tulossa ottamaan 4 lehmää. Ne on valmiina pannat irrotettuna ja merkkejä näkyi kaikilla olevan ainakin toisessa korvassa. Eilen poikinut hieho 875 on todella arka ja hysteerinen mutta senkin lypsy onnistui toimivaksi todetulla sidonnalla. Yllättänyt miten nopeasti, muutaman lysyn jälkeen hullun tuntuinen eläin rauhoittuu kun huomaa ettei siinä kuinkaan käy ja sen voikin jo lypsää sitomatta.

Paitsi sitten ne yksilöt jotka ei rauhoitu ja jotka yllättävät sillä miten kauan jaksavat riehua...