Pikkujouluinen viikonloppu. Pe ilasta su iltaan väkeä talossa 5 ihmistä: Saapaska itse,  Farmeri, Jenkki Poika eli JP, serbi pappa Tusani*  ja latvialainen hippi heppu Touho*. Paitsi jouluisista touhuista, jouluoloa tuli ihmisten olemisesta, niiden seurasta ja kumppanuudesta.

 

La

Farmeri sekoitti päätyönään sontaa sonnilassa, laittoi kattovaloja olkkariin, suunniteli uuden hellatason asentamista, kypsytti pyynnöstäni riisiä riisinkeittimellä ja neuvoi samalla miten käyttää kyseistä kojetta.

Saapaskalla aamuhommat Tusanin ja Touhon kanssa, järjestelyä ja Touhon ohjaamista keittiössä, karitsankinkun ja riisipuuron keittämistä, työnvalvontaa JPeen opettaessa Touholle päiväjuottoa, piti puuttua kun kantoivat ämpärillä vettä ja ryhtyivät pesemään lantakolaa ympäryskäytävällä josta vesi valuu ei toivottuihin paikkoihin, sanoin että lopettakaa tusaaminen, kolan voi kyllä pestä mutta ei siinä eikä nyt. Pojat lähtivät sisälle vaihtamaan retkikamppeita Saapaskan jäädessä kuivaamaan epämääräisen kampekasan alle valuvaa vettä, Farmerikin osui paikalle ihmettelemään mitä siinä on tapahtunut, ihmeteltiin yhdessä, vieressä oisi ollut ritilä jonka päällä pestä tai kolan voi käyttää vanhassa tankkihuoneessa ja pestä letkulla niin ei tartte vettäkään kantaa... Sitten oli Saapaskalla kuusen haku, mentiin äijät, paitsi ei Farmeri, ja Saapaska yhtämatkaa rinteeseen kallioiden alle navetan takaa, sahasin poikki kaksi pikkuista toisissa puissa liian kiinni kasvavaa kuusosta. Äijät ja Riepu jatkoivat siitä seikkailemaan kanjoniin ja tunturiin, itse palasin kuusosineni taloon. Kehitin kuuset purkkiin pystyyn, laittelin niihin valot ja väsäsin leikatuista oksista maljakkoon havuja, kävin ajamassa lehmille paalit ja Farmerin kehotuksesta poltin roskaa vielä kalalaatikollisen vaikka edellisenä päivänä tulet jo oli, äijien palattua tarjoilin niille riisipuuroa, sytytin kynttilän ja istuin sitä fiilistelemään, JP iltalypsylle Touho kannoillaan, sanoin Touholle että ei kyselisi vaan katsoisi vain tarkkaan ja ottaisi opikseen kun JP tekee. Tusanin vapautin iltahommista kun äijäkoon saappaat oli jo muilla jalassa. Menin minäkii sitten lypsylle ja lypsin vaan hiljakseen lehmiä ja olin hyvilläni kun ei itse tarvinnut selostaa Touholle.  JP selosti, hyvin jaksoi selostaa. Illalla kehotin kaikkia heittämään pyykkinsä koneeseen ja pyykkäsin ne.

Su

Tusanin ja Touhon kanssa aamuhommat. JP sai nukkua kun Farmeri oli varannut sen sonnanajoon avustajaksi. Aamutöiltä tullessani herätin JPeen Farmerille ja kävin paistamaan Farmerin tuomista valmistaikinoista torttuja ja cookieita, oli kivaa mutta kokemattomuuttani poltin osan cookieista. Farmeri kysyi osaanko tehdä valmisjauheesta perunamuusia, sanoin uskovani pystyväni ohjeet lukemalla ja mielelläni yrittäisin. Muusista tuli ihan hyvää muusia. Muusia sekoittaessani lausuin ääneen että uskomatonta että tämä tapahtuu, minä ruuanlaitossa ja tykkään siitä! Muusi oli osa Farmerin meille tarjoamaa perinteistä jäänlantilaista jouluateriaa. Kuormien välillä JP kävi juttelemassa mietteitään tästä ajastaan Sonttalassa. Että kahtena ensimmäisenä päivänä mietti ankarasti että onko väärässä paikassa kun töitä teetettiin koko päivä ja piti vielä kokatakin.  Kolme viikkoa kuitenkin hujahti. Minä välillä äkäilin ja jurputin ja JP oppi. Pelasti mun elämän! Kiitos JP! Ja nyt se lähti. Uusiin seikkailuihin. Onnea matkaan JP!

Oli jättänyt mulle lappusen yöpöydälle että kiitos kaikesta, että oli oppinut täällä paljon elämästä ja elämisestä ja maatilaelämästä. 

Mulle jäi Tuhani ja Touko. Minun yksinäinen pakerrus on muuttunut joukkojen komentamiseksi. Neuvon, näytän, selitän, ja neuvon, näytän ja selitän uudestaan. Välillä suutun kun eivät tee kunnolla, esim jos astioita laitetaan likaisina kaappiin tai karsinoita siivotaan mutta siellä on sontaa edelleen, ja siitä kun ei tajuta asioita, vaikka ei siitä pitäisi suuttua, jos ei tajuta niin ei tajuta, ei siinä suuttuminen auta, pitäisi koittaa selittää jotenkin toisin, niin että tajutaan. Kieliongelma on oma lisänsä Tuhanin kanssa, aikaa menee jankkaamiseen ja Touho taas, välillä tulee olo että kaveri jää jumiin, että kun sille toistaa useasti, se oppii, mutta oppii mekaanisesti tekemään asioita tajuamatta niitä. Kumpikin menee apulaisena ja ovat hyväkin apu ja apu on mulle erittäin tarpeen mutta kummastakaan en usko pitkälläkään ajalla olevan itsenäiseksi työntekijäksi jolle voisi Sonttalan pyörittämisen jättää päiväksikään. 

Mutta nyt kuitenkin ollaan tässä kolmisin saman katon alla ja jaetaan työtä ja kokkausvuoroja ja sitä myötä saadaan kokeilla erilaisia ruokia, ollaan ne joille sanotaan huomenta ja hyvää yötä.