Sähköt katkesi ehkä15 minuutiksi aamulla kun oli ensimmäinen asemallinen lehmiä lypsyssä, pimeää tuli asemalla, räpelsin puhelimesta valoa ja kävin ensin ulkona katsomassa että ei näy naapureillakaan valoja olevan, sitten käsin aukomaan portteja ja päästämään lehmiä asemalta pois, kun ei voitu tietää ettei katkos kestä sen kauempaa ja kun saatiin kaikki pois niin sähköt palasi ja eikun lehmiä takaisin ja jatkamaan lypsyä, Tusanin kanssa olimma toimessa.

Tuhani kopin rakennuksen rohkaisemana korjasi oma-aloitteisesti vasikkakarsinoita, ne on tyttöjen rakentamat karsinat, jotka itseni mukaanlukien ovat olleet amatöörejä rakentajina, mutta intoa ja motiivia on ollut ja niillä on korvaantunut taito...

Touho kolmatta päivää flunssaa potee

Saapaskalle painoa palautunut ja muutenkin ilmeisesti toipumassa kun teki mieli käydä juoksemassa ja kävinkin. Tuhnusade ei menohaluja vähentänyt. 

Jos on rystynen auki kun on lyönyt lehmää mutta ei osunut vaan osuikin rautaputkeen niin pitäiskö silloin lyödä tarkemmin vai etsiä apua väkivaltaisuuteensa?

Sunnuntaita kolmatta kymmenettä päivää stressasin ja jännitin. Exmissis joukkoineen oli tulossa hakemaan lopun omaisuuden minkä katsoo itselleen kuuluvaksi. En osaa sanoa miksi sitä niin jännitin. Mutta jännitin. Edellisenä iltana kuuntelin CD:n olkkarin stereoilla. Olin jo pitkään sen mielinyt kuunnella. Siinä oli iloista pianoa. Saivat sen vierailtaan lahjaksi joku vuosi sitten. Oli edelleen muovikääreessä. Ajattelin että jos vie stereot ja CD:t. CD kasasta löytyi myös Tarja Turusen joululaululevy. Tarja sai laulaa levynsä kahteen kertaan. Jäin nojatuoliin aamuun asti. Aamulla aloin jännittää jos eivät pääsekkään tulemaan kun on niin liukasta, joutuisin kokemaan saman jännityksen taas myöhemmin. Mutta kyllä ne tulivat. Minä koitin pitää joukkoni, Tuhanin ja Touhon, navetalla mahdollisimman pitkään. Meillä oli evästäkin sielä ja navetalla tuli puhdasta. Lopulta oli kuitenkin päästävä sisälle kunnolla syömään. Sielä laitettiin kippoa laatikkoon. ExMissis tuli kolmesti halaamaan ja sain periä lypsyhaalarit ja luvan käyttää loput vuorivoimamehut pakastimesta. Koin että osoitti taas ettei ole minun henk koht vihollinen. Farmeri viisaasti pysyi poissa kunnes olivat poistuneet.

Farmeri toi mukanaan uuden ystävättären, nro ?, kutsuttakoon häntä nimellä A2, koska kuulema A1 oli antanut Farmerille lähdöt. A2 oli koristellut keittiön ja tehnyt meille ruokaa. Hän loi meille mukavatunnelmaisen uuden vuoden. Olin närkästyä kun yökötteli kun annoin koiran putsata kattilan, mutta päätin kuitenkin koittaa suhtautua ystävällisesti ja meillä olikin kiva kävelyretki kanjonille.

Vuoden vaihtuessa yritimme printata eläinlistaa ja tekniikka oli meidät lannistanut. Kaikki olivat yrittäneet paitsi Tuhani joka oli mennyt nukkumaan jo heti ruuan jälkeen. Vuosi vaihtui, Farmeri tuli ja kätteli ja halasi ja sitten kaikki halasi ja laitettiin jäätelökakku pöytään. Tuhanille säästettiin osansa. Menin nukkumaan mutta ärsytti se tulostamaton eläinlista. Tutkin netistä ohjeita ja päätin yrittää vielä. Farmeri tuli katsomaan kuullessaan printterin äänen ja A VOT, eläinlistan se tulosti! Vielä youtuben ohjevideon avulla vaihdoin printteriin mustekasetin ja tulostin vielä toisenkin eläinlistan. Farmeri kehui ja oli voittajafiilis! Lähdin Riepun kanssa ulos. Oli kipakka pakkanen ja kirkas tähtitaivas. Tansin tähdille. Niin alkoi Saapaskalla 2019.

Vuoden kolmas vasikka syntyi hieholle 911, se on taas söpöin vasikka niin kuin ne kaikki on, se on valkoinen mustilla korvilla ja mustalla turvalla, olisin nimennyt sen Farmerin lapsuuden lempinimellä mutta Farmeri ei halunnut, laitoin sitten toisen nimen.

Teurasauto haki 3 lehmää.

Farmerille tulistuin ja lauhduin. Kyse oli toiveestani päästä käymään vähän poissa kun kaverini Suomesta tulossa käymään Jäänlannissa.  Kiukustuneena vetäydyin huoneeseeni hetkeksi ja mietin. Tulin siihen tulokseen että Farmeria pelottaa menemiseni. Palasin pöytään ja sanoin että olen täällä koska haluan olla ja koska olen ottanut karjasta ison vastuun. En ole täällä siksi että minua syyllistetään enkä ole täällä vanki! Farmeri pyysi anteeksi sanojaan ja sanoi että on kiitollinen että olen ja että tekee kaikkensa että pääsen lähtemään. Minä puolestani sanoin että minulle riittää se tieto ja että en lähde jos se ei käy, se on sitten harmi mutta en jätä karjaa ilman hoitajaa. Ja niin oltiin sovinnossa taas. Hyvä me!